Olen perinteisesti vuodenvaihteessa inspiroitunut eniten oman työtilani siivouksesta. Niin tänäkin vuonna, vaikka mitään suuria muutoksia en tehnytkään. Isommat muutokset ovat luvassa parin kuukauden päästä, kun työhuoneeni muuttaa makuuhuoneen kanssa samaan tilaan. Sitä odotankin mielenkiinnolla, miten hyvin omat työt sopivat makuuhuoneen nurkkaan pitkästä aikaa.
Inventaario?
Käsityötarvikkeet ovat samanlainen vitsaus kuin muutkin harrastustarvikkeet. Niitä tarvitaan, mutta ne tarvitsevat myös omat riittävät säilytystilansa, ja pahimmillaan lankoja tai muita tarvikkeita voi kulkeutua yllättäviinkin paikkoihin oman kodin sisällä. Kunnollinen inventaario olisi siis hyvä suorittaa ainakin kerran vuodessa, mieluiten toki useamminkin. Vähintään silloin, kun miettii mitä tarvitsee esim. isoilta messuilta. Oma pieni inventaario auttaa hahmottamaan puutteet, mutta toisaalta myös karsimaan heräteostoksia.
Eli tarkasta mitä tarvikkeita tarvitset, ja mitä taas on liikaa. Kirjoita tarpeet ja mahdolliset puutteet tarkasti ostoslistalle, jotta ostokset pysyvät maltillisina. Kirjoita ylös myös ne asiat joita on liikaa, ja joihin voisit ehkä tarttua työssäsi seuraavaksi.
Minä pidin pitkään tarkasti kiinni kahden kaapin periaatteesta. Edellisessä kodissa tarvikkeilleni oli kaksi vaatekaappia, ja niiden tuli riittää. Jos siis tarvitsin jotain uusia kankaita tms, oli vanhoista kenties luovuttava samaan aikaan. Tämä sääntö oli hyvä, ja se vähän kuin pätee edelleenkin. Tosin sen myönnän, että tällä hetkellä yksi lankakori on ilmestynyt ylimääräisenä, joten lankoja ei aio ostaa hetkeen lisää.
Saadut tarvikkeet?
Yksi viime vuosien haasteistani on ollut erilaiset perinnöt. Minulta on menehtynyt viimeisten vuosien aikana montakin sukulaista, ja erilaisia nyssäköitä ja laatikoita on saapunut nurkkiini. Kuulemma olen ainut (?), joka voisi niitäkin käsityötarvikkeita tarvita. Osa on aitoa 70-lukua, osa vähän uudempaa materiaalia. Esim mummoni ei neulonut enää 20 vuoteen, ja silti sain hänen kuoltua perinnöksi laatikollisen puikkoja ja pari laatikollista lankoja. On siis toki hyvä että kierrätetään, mutta voitaisiinko se tehdä ajoissa?
Minulta meni vuosia, että sain laatikot perattua läpi. Se on tunteellinen projekti, joten varaa siihen aikaa ja voimia. Minä esimerkiksi törmäsin viiteen korjaussettiin eri puolen maailmaa löytyvien hotellien logoilla, kirjontalankoihin pelikorttilaatikossa ja pieniin lankakeriin eri villapaitojen korjausta odottaen. Anna siis muistojen tulla, mutta osaa myös luovuttaa. Sinun ei tarvitse säästää toisten roskia.
Mitä kannattaa säästää?
Viime vuosien konmaritus herätti minussakin aikanaan tunteita. Konmarittamisen idea kun on käydä läpi kaikki kodin tavarat, ja miettiä kuinka paljon kukin tuottaa sinulle iloa. Jos se ei tuota, voi sen heittää pois. Tässä kohdassa toivon, että ihmiset tajuaisivat edes kierrättää, sekä toki ymmärtää ettei sen pois heitettävän tavaran tilalle tarvitse ostaa uutta tavaraa tilalle.
Toinen ääripää on toki sodan sukupolvi. Juuri se ikäluokka, jonka perintöä olen saanut viime vuosina. Pula-aikoina mitään ei ollut tarpeeksi, joten kaikki säästettiin. Se näkyy nyt kuolinpesien ja nuorempien sukupolvien riesana. Minäkin siivosin vuosi sitten pahvilaatikkoa, jossa oli minun itseni kirjoittamia kuitteja vuodelta 1993. Kaikkea ei tarvitse siis säästää, ja sama pätee myös käsityötarvikkeisiin. Esim. kuminauhat on parempi käyttää heti, kuin säästää myöhemmille sukupolville. Silloin ne todennäköisesti vain hapertuvat käsiin, eikä niistä ole iloa kenellekään.
Lankojen, puikkojen ja hapertuvien kuminauhojen lisäksi minä löysin nyssäköistä itselleni lisää nappeja ja nauhoja. Satiininauhat, lapsieni ilo nykyäänkin, sekä toki napit. Napit eivät mene vuosien varrella miksikään, ja napit ovat myös yllättävän kalliita. Nyt löysin kasan nahkapäällysteisiä nappeja, sekä toki vanhoja 80-luvun raikkaita värejä. Mukavaa vaihtelua siis!
Samalla kun perkasin itse näitä kokoelmia, päätin etten voi jättää samanlaista röykkiötä lapsilleni. Käsityötarvikkeet kuuluvat toki nyt työhöni ja tarvitsen niitä säännöllisesti. Mutta voin kuitenkin pitää huolta siitä, etten osta enää yhtään varastoon tai varmuuden vuoksi.
tarvitsetko mitään lisää?
Usein kuulee myös mietittävän, ettei jotain työtä voi tehdä ilman erityistä siihen sopivaa tarviketta. Vaikka olenkin puhunut esim. eri paininjalkojen puolesta, luotan yhä silti perinteisiin tarvikkeisiin. Terävillä saksilla, nuppineuloilla ja peruslangoilla selviää kumman pitkälle. Jos aikaa käsitöille on muutenkin vähän, tarvitsetko sitä varten enemmän tavaroita? Vai voisitko selvitä vähemmällä, ja nauttia pienemmästä tavaramäärästä?
Mikäli haluat panostaa erityiseen osa-alueeseen, voi silloin toki harkita lisääkin tarvikkeita. Mutta ihan kaikkea ei tarvitse kuitenkaan ostaa itse. Moni käsityöläinen lainaa tarvikkeitaan mielellään, niin minäkin. Annan myös mielelläni suosituksia ompelukoneista, eri tarvikkeista ja työvälineistä. Niitä kannattaa katsoa myös kirpputoreilta tai muuten käytettynä.
Suosittelen siis nauttimaan käsityötilasta sen kaikkine hyvine ja huonoinekin puolineen. Mitä paremmint tiedät ja tunnet tarvikkeesi, sen paremmin osaat niitä myös hyödyntää. Ihania käsityöhetkiä ja inspiroivia inventaariotuokioita!
Kolmiohuivi on oiva tapa neuloa jämälankoja käyttöön, ja tällä Eloisalla-huivilla saa tehtyä myös raitahuivin monella eri tapaa. Kokeile siis huivin ohjetta ja neulo juuri sellainen huivi kuin mitä on haaveissasi!
Syksyn myötä on hienoa huomata uusia asioita. Olen pikkuhiljaa jo myynyt kaikki perheemme kestovaipat. Pyykin määrä tuntuu vähentyneen huomattavasti kun perheessä ei ole enää vaipatettavaa. Isompi kiipeää puuhun, ja pienempi loruttelee jo “kaski”, “koome”, neejä”, “viisi” ja “kuusi”, ja viihtyy ruokapöydässä pidempään kuin isänsä. Ja se on aika kauan se. IsoSisko osaa jo valita…
Olen käynyt ostoksilla omassa vaatekaapissani enemmänkin. Villavaatekokeilujen jälkeen tajusin lasten tarvitsevan pitkähihaisia tunikoita. Perusvärejä, jotain simppeliä ja arkista. Sellaisia, joilla ei olisi niin väliä vaikka tomaattikastikkeet pysyisivät rinnuksilla pidempään, tai jos ne unohtuisivat päiväkodin lokeroon moneksi viikoksi. Kaivoin kaappini uumenista kolme vanhaa paitaani. Siniset pääsivät Isosiskon vaatekaappiin, ja lapsi tuntui ottavan tunikat vastaan suurella…
Otin juhannuksen neulomiseksi mökille mukaan pari-kolme kerää valmiiksi raidoitettuja lankoja. Ne olivat joko kerien loppuja, tai sellaisia joista en ihan sellaisinaan halunnut neuloa mitään. Niinpä päätin ottaa teemaksi räsymattosukat, jotka valmistuivatkin kuin itsestään juhannuksen rauhassa. Sukat on neulottu 3 puikoilla, ja silmukoita on 64. Nämä pääsevät nyt viimeistelyn jälkeen takaisin kesäkotiin, äitini…
Aloitin virkkaamisen keväällä lippapipoista jääneistä bambulangoista. Ja koska olen äärimmäisen huono arvioimaan menekkiä, eivät jämälangat riittäneet alkuunkaan, vaan oli ostettava lisää. Muistaakseni jopa enemmän kuin kerran. Ja eihän sitä nyt vanha virkkaaja ohjetta tarvitse, purkaminen opettaa. Eli purkamisen kautta on menty, ja purkaa olisi saanut koko neuleen. Toisaalta lapsi ei välitä siitä…
Joulussa parasta on toki yhdessä oleminen, ja suklaa. Minä syön naamani lähes joka joulu finneille, ja itse tehty joulusuklaa kruunaa hyvän ruokapäivän. Sen lisäksi että se on niin vallan mainiota, sitä on myös helppo tehdä. Täytteitä voi itse vaihtaa oman mielensä ja makunsa mukaiseksi, ja valita esim maidottoman tai vaaleamman suklaan tilalle. Jouluinen suklaa…
5 Kommenttia
Olipa just tarpeellinen kirjotus “tarpeellisista” käsityö tarvikkeista.
Eilen istuin ja kävin äitini minulle jättämiä puikkoja,koukkuja ja kaikkea muuta tarpeellista tavaraa läpi.Äitini kuolemasta on jo yli 2 vuotta. Langat olen saanut neulottua aika tavalla loppuun, niitä oli 3 muovi laatikkoa.Heitin suruta pois kaikki mitä en todellakaan tarvitse,vien kaiken kunnolisen kierrätyskeskukseen,en heitä roskiin.
Samalla siivoilen muutkin käsityö tavarat ja lehdet ,näin vuoden alussa se on mukavaa puuhaa.
Kankaita odottaa iso pino ompelu pöydällä,jospa sit kerkiäis ompelemaankin.
Ihana kuulla, että muillakin on ollut samoja haasteita! On toisaalta ihan kiva saada välillä uusia ja kierrätystarvikkeita, mutta perintönä saatujen sotkujen ja tuntemattomien laatikoiden läpi käyminen vaatii yllättävän paljon energiaa. Ihan henkisestikin. Saat kyllä taputtaa itseäsi olalle, että homma on nyt taas suoritettu 🙂
Minulla on yksi kaappi käsityötavaroille ja aika hyvin olen siitä pystynyt pitämään kiinni.. Ennen käsityömessuja käyn kaapin ja tarvikkeet läpi.. 🙂
Mun heikkous on aina ollut kaikki tarjotut kankaat, mutta nykyään yritän pitää itseni kurissa ja ottaa vain sellaiset kankaat vastaan joista tiedän heti sen nähdessäni mitä siitä tulee..
Hyvä tyyli! Minunkin pitäisi siirtää tämä siivousprosessi kyllä aina siihen marraskuun alkuun, ennen messuja. Silloin tietäisi parhaiten mitä on, ja mitä ei tarvitse. Sekä voisi tehdä ostoslistan samalla 🙂
Olipa inspiroiva ja hyvä kirjoitus. Itsekkin hiukan Konmaritin, mutta homma tyssäsi juurikin näihin käsityötarvikkeisiin. Ei niissä suoraan ole iloa, mutta kun jotakin tarvii niin se ilo sieltä tulee. Jään samaan pisteeseen kuin ennenkin, eli “jos tätä vielä joskus tarvii” ja säilytetään kaikki mahdollinen materiaali. Inhoan sitä tunnetta, kun jokin homma jää kesken tärkeän tarvikkeen puuttuessa esim. sopiva vetoketju puuttuu.
Edellisessä asunnossa oli suuret eteisen kaapit, joihin järjestelin käsityötarvikkeet. Hyllyt olivat helppo käydä säännöllisesti läpi. Nyt muutettuamme isompaan asuntoon, luulisi tavaralle löytyvän helposti paikat ja järjestys. Vaan eipä homma mennytkään niin. Ylimääräisessä huoneessa käsityötarvikkeet ovat siellä täällä laatikoissa, koska huoneen ainoa vaatekaappi on täynnä edellisen asunnon häkkivaraston tavaraa. Olen jäänyt jumiin järjestelyissä ja sen vuoksi ompeluharrastuskin on hieman jäänyt. Se harmittaa.
En tahtoisi millään ostaa uusia massiivisia säilytysratkaisuja, mutta käsityötarvikkeet olisi järkevintä olla jossakin yhdessä paikassa. “Siellä sun täällä” olisi kyllä tilaa, mutta sitten asioita joutuisi etsimään ympäri kotia. Saattaa myös olla, että käsityötarvikkeiden määrä on kasvanut _mielessäni_ suuremmaksi kuin onkaan ja siksi en ole ryhtynyt purkamaan tätä järjestely-mörköä. Konmarissa oli se hyvä oppi, että kasata kaikki saman tyylilajin tavarat kasaan käydäkseen ne läpi. Se täytyisi nyt vain itsekkin toteuttaa, jotta tietää mahdollisen uuden säilytyshuonekalun tarpeellisuuden sekä sen koon.
Mukavaa kevättä kaikille! (Tai mitä vain vuodenaikaa, milloin tätä luetaan.)
Järjestelyn aloittaminen on aina vaikeaa, joten toivotan voimia ja inspiraatiota kaikille järjestelijöille! Me kyllä pystytään siihen!
Kiinnostaako uudet ohjeet? Liisää Käsityökekkerit laadukkaita ohjeita löytyy esim Jämälankakekkerit-kirjasta, verkkokursseilta ja verkkokaupan valikoimasta. Myös parsimiohjeita! Piilota tämä ilmoitus
Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä, jotta voimme tarjota sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi, ja ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme, ja auttavat tiimiämme ymmärtämään, mitkä verkkosivuston osat pidät kiinnostavimpana ja hyödyllisimpana.
Välttämättömät evästeet
Ehdottoman välttämättömän evästeen tulee olla käytössä aina, jotta voimme tallentaa evästeasetuksesi.
Jos otat tämän evästeen käytöstä, sivusto ei tallenna asetuksia. Näin tekemällä joudut hyväksymään evästeet joka kerta uudelleen.
Vaihtoehtoiset evästeet
Sivusto käyttää datan keräämiseen Google Analytics seurantaohjelmaa.
Ota ehdottomasti välttämättömät evästeet käyttöön ensin, jotta voimme tallentaa asetuksesi!
Olipa just tarpeellinen kirjotus “tarpeellisista” käsityö tarvikkeista.
Eilen istuin ja kävin äitini minulle jättämiä puikkoja,koukkuja ja kaikkea muuta tarpeellista tavaraa läpi.Äitini kuolemasta on jo yli 2 vuotta. Langat olen saanut neulottua aika tavalla loppuun, niitä oli 3 muovi laatikkoa.Heitin suruta pois kaikki mitä en todellakaan tarvitse,vien kaiken kunnolisen kierrätyskeskukseen,en heitä roskiin.
Samalla siivoilen muutkin käsityö tavarat ja lehdet ,näin vuoden alussa se on mukavaa puuhaa.
Kankaita odottaa iso pino ompelu pöydällä,jospa sit kerkiäis ompelemaankin.
Ihana kuulla, että muillakin on ollut samoja haasteita! On toisaalta ihan kiva saada välillä uusia ja kierrätystarvikkeita, mutta perintönä saatujen sotkujen ja tuntemattomien laatikoiden läpi käyminen vaatii yllättävän paljon energiaa. Ihan henkisestikin. Saat kyllä taputtaa itseäsi olalle, että homma on nyt taas suoritettu 🙂
Minulla on yksi kaappi käsityötavaroille ja aika hyvin olen siitä pystynyt pitämään kiinni.. Ennen käsityömessuja käyn kaapin ja tarvikkeet läpi.. 🙂
Mun heikkous on aina ollut kaikki tarjotut kankaat, mutta nykyään yritän pitää itseni kurissa ja ottaa vain sellaiset kankaat vastaan joista tiedän heti sen nähdessäni mitä siitä tulee..
Hyvä tyyli! Minunkin pitäisi siirtää tämä siivousprosessi kyllä aina siihen marraskuun alkuun, ennen messuja. Silloin tietäisi parhaiten mitä on, ja mitä ei tarvitse. Sekä voisi tehdä ostoslistan samalla 🙂
Olipa inspiroiva ja hyvä kirjoitus. Itsekkin hiukan Konmaritin, mutta homma tyssäsi juurikin näihin käsityötarvikkeisiin. Ei niissä suoraan ole iloa, mutta kun jotakin tarvii niin se ilo sieltä tulee. Jään samaan pisteeseen kuin ennenkin, eli “jos tätä vielä joskus tarvii” ja säilytetään kaikki mahdollinen materiaali. Inhoan sitä tunnetta, kun jokin homma jää kesken tärkeän tarvikkeen puuttuessa esim. sopiva vetoketju puuttuu.
Edellisessä asunnossa oli suuret eteisen kaapit, joihin järjestelin käsityötarvikkeet. Hyllyt olivat helppo käydä säännöllisesti läpi. Nyt muutettuamme isompaan asuntoon, luulisi tavaralle löytyvän helposti paikat ja järjestys. Vaan eipä homma mennytkään niin. Ylimääräisessä huoneessa käsityötarvikkeet ovat siellä täällä laatikoissa, koska huoneen ainoa vaatekaappi on täynnä edellisen asunnon häkkivaraston tavaraa. Olen jäänyt jumiin järjestelyissä ja sen vuoksi ompeluharrastuskin on hieman jäänyt. Se harmittaa.
En tahtoisi millään ostaa uusia massiivisia säilytysratkaisuja, mutta käsityötarvikkeet olisi järkevintä olla jossakin yhdessä paikassa. “Siellä sun täällä” olisi kyllä tilaa, mutta sitten asioita joutuisi etsimään ympäri kotia. Saattaa myös olla, että käsityötarvikkeiden määrä on kasvanut _mielessäni_ suuremmaksi kuin onkaan ja siksi en ole ryhtynyt purkamaan tätä järjestely-mörköä. Konmarissa oli se hyvä oppi, että kasata kaikki saman tyylilajin tavarat kasaan käydäkseen ne läpi. Se täytyisi nyt vain itsekkin toteuttaa, jotta tietää mahdollisen uuden säilytyshuonekalun tarpeellisuuden sekä sen koon.
Mukavaa kevättä kaikille! (Tai mitä vain vuodenaikaa, milloin tätä luetaan.)
Järjestelyn aloittaminen on aina vaikeaa, joten toivotan voimia ja inspiraatiota kaikille järjestelijöille! Me kyllä pystytään siihen!