Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ekologiset vaatteet ja käsityöt

21.10.2018

 

Viime päivien uusi ilmastoraportti kosketti toki minuakin. Olen jo nuoresta asti valinnut elämäntapani siten, että se ottaa huomioon ekologiset ja eettiset näkökulmat. Aina en onnistu, joten olen myös armollinen itselleni. Mutta juuri ilmastoraportit pysäyttävät, ja kääntävät suuntaa taas ekologisempaan suuntaan.

Suuntasin käsityöalalle pitkälti kuitenkin omien kiinnostuksieni mukaan. Halusin tehdä jotain konkreettista, luovaa ja näkyvää. Samassa ajassa, siinä 2000-luvun alkuvuosina myös tekstiiliteollisuus koki rajuja muutoksia. Tuotantoa siirrettiin pois Suomesta ja meille luvatut työpaikat haihtuivatkin Aasiaan tai Viroon. Tai ainakin ne työt, jos halusi tehdä jotain tehtaissa. Siispä kun vihdoin valmistuin, oli minunkin mietittävä toiveeni uudelleen.

Päädyin aika pian kaupanalalle. Siinä oppi tekstiiliteollisuuden raa-an puolen hyvin nopeasti. Oli hankala myydä eettisesti valmistettuja tuotteita, jos edes itse ei ollut aivan 100 % varma tuotteen valmistusmaasta. Opin kuitenkin erittäin paljon kuluttajien toiveista, käyttäytymisestä ja reklamaatioiden hoidosta. Opin myös sen, että kaupan kannattaisi nimenomaan korjauttaa tuotteitaan, tai edes opettaa jonkinlaista vaatehuoltoa asiakkaille. Monilla kun perusasiatkin tuntuivat olevan hieman hakusessa.

Sittemmin olen työskennellyt vielä lisää kaupanalalla, ja nimenomaan tekstiilipuolella. Olen nähnyt eri tuotantoprosesseja, reklamaatiokäsittelyjä ja jopa kehittänyt niitä. Olen tehnyt asiakaspalvelua ja markkinointia, ja nähnyt pienen vaateyrityksen kasvavan isoksi. Olen tutustunut yhä enemmän materiaaleihin ja kuluttajien käyttäytymiseen. Voin myös sanoa, että kuluttajien käyttäytyminen on todellakin muuttunut, valitettavasti huonompaan suuntaan. Nettikauppojen ilmaiset palautukset ovat tehneet oman osansa, ja jotkut kaupat jopa hävittävät palautettuja tuotteita. Ei siis edes reklamoituja, pelkästään vain sovitettuja.

 

 

Siinä missä olen tehnyt jo vuosia lähes koko perheeni sisävaatteet itse, on monelta vaatteiden peruskorjaus ja huolto todellakin yhä mietinnässä. Tekstiilijätteen määrä kasvaa vuosi vuodelta, ja osa ei osaa tai edes halua tehdä sille mitään. Vian syytä voi olla turha etsiä, mutta toisaalta sen muutos voi helposti lähteä kuluttajasta.

Me ehkä mietimme miten meillä on vaikutusta, jos ilma Intiassa tai Kiinassa ei parane? Mutta juuri meillä nimenomaan ON merkitystä. Jatkammeko me halpavaatteiden kuluttamista, eli ostammeko yhä jatkossakin huonolaatuista ja edullista vaatetta, joka kestää vain muutaman käyttökerran? Vai panostammeko kotimaiseen käsityöhön, ja vaatteisiin joita voimme korjata itse?

Kirjoitin juuri joku aika sitten kolumnin Vihreään Lankaan. Itse kolumni ilmestyy vähän myöhemmin, mutta siinäkin painotetaan niin kuluttajan, kuin myös Suomen hallitusta toimenpiteisiin. Jos haluamme jatkaa tekstiiliteollisuutta ja käsityöläisen mahdollisuuksia Suomessa, on sitä myös tuettava. Nyt on täysin ristiriitaista, että talvitakin vetoketjun korjaaminen maksaa lähes saman verran kuin kokonaan uusi takki. Tälle voidaan tehdä jotain, jos vain halua on.

On mahdollista, että vaatteiden ja kenkien korjaus tehtäisiin verottomaksi. Näin käsityöläiset voisivat laskea hintojaan ja säilyttää työpaikkoja yhä ympäri maata. Myös Martat tekevät hyvää työtä valistamisessa, mutta se ei pelkästään riitä. Tai mitä jos vaatteisiinkin lisättäisiin haittavero? Mitä haitallisempi ja lyhyt ikäisempi tuote jo syntyessään, sitä kovempi verotus?

Kuluttajaa voidaan ohjailla nimenomaan maksuilla. Harva valitsee itse vapaaehtoisesti kalliimpaa tuotetta, vaikka se olisi miten eettisempi ja ekologisempi. Mutta jos niiden hinnat alkaisivatkin olla jo lähellä toisiaan, voisi se olla kuluttajallekin helppo valinta.

 

 

Sama pätee toki käsitöissä. Harrastajan on helpompi valita edullisempi lanka tai kangas, kuin luomua tai käsinvärjättyä lähituotantoa, jota ei ehkä saakaan joka kaupasta. Myös materiaalilla on väliä. Villan tuotannossa ovat omat eettiset ja ekologisetkin ongelmansa, mutta lähituotettuna se on silti ekologisempaa kuin vaikka akryyli, joka on puhdasta muovia. Mihin kierrättää muovinen nukkaantunut akryylipaita, vai voisiko vuosia käytetyn ja rikkinäisen 100% villapaidan antaa maatua biojätteessä?

Kuten siis kaikessa kuluttamisessa, suosittelen myös käsitöissä pohtimaan koko sen tuotteen elinkaarta. Mistä materiaali on tullut, mitä kaikkea sen eteen on tehty, ja miten voit korjata tuotteen jos siihen tulee reikä? Entä mitä tehdä tuotteelle, kun et itse sitä enää käytä tai tarvitse?

 

Niin, ja se vaatehuolto. Pesu, tuuletus ja korjaaminen. Näillä selviää jo pitkälle. Mitä pidempään itse käytät vaatteitasi, sen ekologisempia niistä tulee. Kallein tuote meille ja tulevaisuudella on siis se kerran käytetty 5 € t-paita, joka heitetään kerran käyttämisen jälkeen roskiin tai lumppukeräykseen.

Ei tätä maailmaa ehkä pelasteta pienillä tuunauksilla tai omien vaatteiden muokkaamisesta lapsien käyttöön, mutta pidemmällä ajattelulla siinäkin on puolensa. Pystyisitkö olemaan tuottamatta yhtään tekstiilijätettä puoleen vuoteen, tai jopa vuoteen? Omia vinkkejäni löytyy yhden vuoden ajalta blogin arkistoista.

 

Pienistä puroista voi joskus kasvaa suuria. Se kannattaa muistaa seuraavan kerran myös vaate/lanka/kangaskaupassa. Oikea laatu kestää käyttöä.

 

Ps. Pidän nykyään myös ompelukursseja, joko lastenvaatteisiin tai tuotteiden korjaamisesta ja huoltamisesta Hämeessä ja Etelä-Suomessa. Ota yhteyttä niin kerron lisää!

 

Lanka ja tunnelmakuva otettu lähitilalla Metsänkylän Navetalla, Hattulassa. Tilalta voi ostaa myös tilan omien alpakoiden villaa.

 

Voit jakaa tekstin vielä eteenpäin:
5 kommenttia
    1. Nyt ollaan asian ytimessä! Olen ompelutaidoton, joten maksaisin mieluusti korjausompelusta. Sitä vaan ei tee kukaan! Minulla on kasa kestovaippoja, joihin pitäisi vaihtaa kuminauhat. En ole löytänyt tekijää. Esikoiseni lempipaita on muuten vielä hyvä, mutta hihat ovat käyneet lyhyiksi. Kävimme ompelimossa kysymässä, että resorien tilalle vaihdettaisiin pidemmät resorit. Homma jäi kun kuulin, että minun tulisi käydä ostamassa kangas ja tuoda se paidan kanssa ompelijalle. Minua ei pätkääkään kiinnosta mennä kangaskauppaa, etsiä oikeanlainen kangas, ostaa sitä x määrä ja kiikuttaa takaisin ompelijalle. Lempipaita on nyt käyttämättömänä hyllyllä.

      1. Ei voi olla totta, pilaileeko joku vai onko tämä tätä päivää?

        1. Kyllä tämä valitettavasti oli kokemus oikeasta elämästä. En tiedä mitään kankaista ja pyysimme hihansuihin vain resorit. Väriksikin kelpaa useampi, mutta kangaskauppaan kuulemma tien tulisi viedä.

          Minulle saa ehdottaa hyviä ompelimoja Hämeenlinnassa. Joku luottopaikka olisi ihana.

      1. Harmi, että korjaus on tyssännyt ns. kesken! Yleensä ompelijoilla on kyllä pienet määrät materiaaleja, mutta toki voi olla ettei aina juuri sitä asiakkaan toivomaa. Ja lisäksi materiaaleista laskutettaan toki lisää, joten ehkä ompelija on olettanut että toivot jotain tiettyä resoria? Kannattaa ehkä keskustella uudelleen, josko ompelijalta löytyisi jotain vastaavaa, josta hän voisi ompelun lisäksi laskuttaa sinua? Ymmärrän kyllä ongelman monestakin näkökulmasta, ja tärkeintä olisi kuitenkin saada vaatteet korjattua 🙂

    1. Tuli mieleen että tässä olisi eläkeläiselle sopivaa puuhaa. Vaihtaa vetoketjuja ja ommella resoreita hihoihin ja lahkeensuihin. Vaihtaa kuminauhat, paikkailla housunpolvia ym. Itsekin voisin itseoppineena ompelijatekeleenä harkita mutta tuntuu että ihmiset ovat nykyään niin vaativia. Pitäisi olla priimaa. Siispä korjailen vain sukulaisteni vaatteita. Monesti ne saa pienellä vaivalla käyttökelpoiseksi.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.