| | | | | |

Kaksi mekkoa paitakaavasta

Oih, kesän kukkamekkosato vain jatkaa kasvamistaan!

Ostin NOSHin uutta KUKINTO printtiä jo joku aika sitten. En ihan heti osannut päättää sopivaa väriä, joten ostin huomaamattani vähän valinnan varaa. Näköjään viisivuotias on tullut äitiinsä, sillä hänkään ei osannut päättää sopivaa mekkoväriä, vaan valitsi kaksi. Siispä pyynnöstä ompelin hänelle kaksi mekkoa, peruspaitakaavaa käyttäen.

 

Mekon helman valinta vaatii uskallusta. On voitava luottaa siihen, että hyvällä paitakaavalla selviää kyllä. Punatukka ja kaksi karhua -blogissa on loistava kooste erilaisista vaihtoehdoista, joita on tarjolla pelkkää paitakaavaa hyödyntäville. Ja niitähän riittää! On kellohelmaa, rypytettyä, puolikelloa, frillahelmoja, viistotettuja, timanttisia ja ties mitä. Tärkeintä on uskallus kokeilla, pyytää neuvoa ja seurata omaa inspiraatiota.

 

Minä ompelin tälläkin kertaa kellohelmaisen mekon toiseksi mekoksi. Otan aina paitakaavasta pituutta pois noin 5-7 cm, jos teen erillisen helman. Loistava sivusto oikean kokoisen ympyryän leikkaamiseen löytyy muuten täältä.

Jostain syystä ote taisi herpaantua helmaa leikellessä, sillä siitä ei tullut täysin pyöreä. Hienoa pyörimistä se ei tokikaan haittaa ollenkaan. Pyöreää kellohelmaa huolitellessa kannattaa muistaa säätää saumurin tikkiä hieman normaalia kireämmälle, jotta se vetää kangasta hitusen kasaan. Sen jälkeen se onkin helpompi tikata kaksoisneulalla taitteeksi.

 

Keltainen KUKINTO taas sai muotonsa rypytettynä mekkona. Tässäkin on käytetty samaa paitakaavaa kuin yllä, mutta nyt helmaksi on leikattu leveä kaitale. Normaalisti mittaan helman leveydeksi noin 1,5-2 kertaa paitakaavan leveys. Koska teen näitä aika usein, helman pituus alkaa tulla jo kuin itsestään. Harvoin enää edes mittaan sitä vanhasta mekosta.

Rypytys on helpointa apulangalla. Olen testannut tähän sopivaa rypytyspaininjalkaakin, mutta ainakaan vielä sen hienoudet on tunnistamatta, tai siis käytännössä en vain ehkä osaa käyttää sitä oikein. Ompelen siis löysän tikin  pitkän kaitaleen yläreunaan, ja rypytän vetämällä alalankaa. Vanhassa ompelukoneessani rypytys onnistui myös pelkillä koneen säädöillä, eli piston pituus oli 6 ja ylälangakireys 8-9, jolloin ommel automaattisesti rypytti koko kankaan. Nyt uuden koneen kanssa tämä ei toimikaan näin helposti, joten olen joutunut palaamaan manuaaliseksi rypyttäjäksi. Ehkä kohta on pakko tutustua paremmin siihen rypytysjalkaan, sillä teen näitä mekkoja aika usein.

 

Normaalisti kesäisin pärjää pelkästään pitkähihaisilla mekoilla. Tänä vuonna kaivattaisiinkin muka enemmän lyhythihaisia, joten seuraavaksi niiden kimppuun!

Samankaltaiset artikkelit

8 Kommenttia

  1. Hyvä peruskaava on ompelevalle aikaa säästävä aarre, samalla kaavalla mekot, puvut, puserot, jakut ja yöpaidat, lyhyet tai pitkät hihat, nappien paikkaa muuttamalla, vyötärösaumalla tai ilman. Sinulla nätti malli, varsinkin keltaisessa mekossa. Irmeli

    1. No se oli niin ihana printti, että ostin vähän liiankin monessa värissä. Katsotaan monen mekon jälkeen kyllästyn 😉

  2. Ihania mekkoja! Tuo keltainen on niin aurinkoinen kangas, mun suosikki näistä kankaista 😊
    @outijm

    1. Hei Maarit! Kuten tekstissä kirjoitin, on kyseiset mekot tehty paitakaavaa käyttäen. Eli peruspaidan kaava esim. PaaPii kaavakirjasta tai joku Ottobren paitakaava. Paidan helmasta otetaan pois 5-7 cm korkeutta, ja helma tehdään joko pitkänä suorakaitaleena ja rypytetään sen yläreuna, tai sitten tehdään kellohelmamekko kuten ylimmissä kuvissa. Tällöin leikataan siis joko täysikokoinen ympyrä, jonka keskelle tulee toinen ympyrä vyötäröksi. Usein se on noin 1-2 cm pienempi kuin paidan vyötärönympärys, sillä helma on osittain vino ja joustaa.

      Toivottavasti tämä selvensi asiaa vielä lisää! 🙂

  3. Tää ohje on aarre jolla teen itselleni seuraavan mekon! Kiitos

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *