| | | | | | |

Tarpeellisia vai turhia käsitöitä?

 

On olemassa käsitöitä, ja sitten on olemassa myös vaikeita käsitöitä. Se, mikä kenellekin on vaikeaa, sen toki määrittelee jokainen itse. Samoin käsityöt voidaan ilmeisesti määritellä nopeisiin ja hitaisiin, vaikka mielestäni jokaisen oma tahti ja päämäärä onkin mielestäni se palavin voima.

Pari päivää sitten Puikkomaisteri avasi keskustelun nopeista ja ns turhista käsitöistä. Hän jopa sohaisi hieman muurahaispesää, vihjailemalla meitä bloggaajia kaiken nopeuden syyksi. Että inspiroimme lukijoita liikaa “turhiin ja halpoihin käsitöihin”. Ehkä tässä voi olla perää, tai toisaalta myös syytökset voivat keskittyä myös Googleen, muodin nopeuteen ja ylipäänsä käsityöperinteen kokonaistilanteeseen.

On toki totta, että bloggaajan suurin haaste on ajankäyttö. Käsityöbloggaaja kun kirjaimellisesti valmistaa aina tuotteen itse ennen kuvaamista, tekstin kirjoitusta ja sen julkaisua. Hän saattaa tehdä myös ohjeen, jossa menee  aikaa. Ja mitä enemmän hän käyttää aikaa itse työn valmistamiseen, sitä vähemmän aikaa jää muille töille ja blogiteksteille.

Lähes kaikki kotimaiset käsityöbloggaajat tekevät bloggaamista harrastuksenaan. Meillä on siis usein bloggaamisen lisäksi päivätyö, perhe ja kenties muitakin harrastuksia. Ja mikäli blogissa on hiljaista pitkään, menettää sekä lukija, että itse bloggaajakin usein mielenkiinnon blogia kohtaan. On siis kaikkien etu, että postauksia julkaistaan tasaiseen tahtiin. Se, julkaiseeko joku tekstejä kolme vai kerran viikossa, on toki jokaisen oma asia. Lukija yleensä pysyy rytmissä mukana, kunhan julkaisutahti on tasainen.

 

 

Käsityöbloggaajan paras ystävä lukijoiden houkuttelemiseen on google. Keskittymällä oikeisiin hakusanoihin, julkaisemalla säännöllisesti ja uutta tekstiä, oppii google ohjaamaan yhä lisää lukijoita blogiin. Ja mitä enemmän lukijoita, sen parempi mahdollisuus saada myös yhteistöitä, tehdä vaikka tuotteita myyntiin tai saada kustannussopimus. Eli kääntää harrastus osa-aikaiseksi työksi Googlen avulla.

Ja mitä ihmiset sitten googlaavat, mitä he blogeista etsivät?

No ohjeita, inspiraatiota ja vinkkejä. Toki muullakin jutustelulla on aikansa ja paikkansa, mutta vuodesta toiseen ohjeet pitävät pintansa. Ohjeet eivät vanhene, ja niillä tuntuu aina olevan paikkansa Googlen sydämessä. Tämä näkyy myös Mehukekkereillä, ja se on asia johon panostan myös jatkossa. Vinkit ja ohjeet käsitöihin, jotta joku muukin saisi innostuksen edes kokeilla ja yrittää.

Monissa suvuissa käsityötaitajat ovat menehtyneet. Onkin siis hienoa, että tieto ja taito säilyy nyt blogeissa, keskustelupalstoilla ja kirjoissa. Se, että toiset työt ovat ns. helpompia kuin toiset, johtuu siis siitä, että ainakin itse haluan innostaa muitakin kuin ns vannoutuneempia käsityöharrastajia. On paljon ihmisiä joille on jäänyt kammo koulujen käsityötunneilta, ja juuri heihin haluan vedota. Tämä voi olla hauskaa, kun lähtee vaan kokeilemaan niillä helpoillakin ohjeilla!

 

Haluan jakaa oppejani ihan kaikille, ikää, harrastuneisuutta tai sukupuoleen katsomatta. Ja aina kun joku saa innostuksen siitä tavallisestakin ohjeesta, on se minulle yksi syy jatkaa eteenpäin. Itse tekemäni käsityöt tulevat perheessämme aina käyttöön, ja ohjeillani haluan innostaa myös niitä aloittelijoita. Toisaalta omat lapseni alkavat jo myös itse kiinnostumaan käsitöistä, joten ohjeeni elävät tässä perhe-elämän mukana.

Minä haluan siis toimia niin bloggaajana, kuin myös innostajana. Pyrin puhumaan laadusta, luomusta, ekologisuudesta ja käsitöiden terapeuttisesta vaikutuksesta. Toivottavasti se on yhtälö, joka saa myös sinut innostumaan ja kokeilemaan uusia käsitöitä nyt ja jatkossa!

 

Samankaltaiset artikkelit

6 Kommenttia

  1. Mun mielestä aina pitää olla niitä pitkiä haastavia töitä kesken ja välissä nopeasti teksistaan joku nopeampi työ, jotta oma mielenkiinto käsillä tekemiseen säilyy. On aina ihana nähdä itse tehty valmis työ. Sun blogissa tykkään erityisesti, niistä yksinkertaisista ohjeista, joita aina ongelmatilanteissa täältä etsin. Kiitos useista hyvistä vinkeistä!

    1. Kiitos Alina kommentistasi, se on tosiaan totta että nopea työ pitää mielenkiintoa yllä myös niihin vaikeampiin töihin. Jotta tekeminen pysyy mielekkäänä, on hyvä saada välillä valmistakin 🙂

  2. Turha käsityö? Minulle aivan tuntematon juttu. Mikä hyvänsä käsin tekeminen, mikä tuottaa tekijälleen iloa, on hyvä juttu. Ja yleensä näistä käsitöistä on vieläpä hyötyä. Parhaimmillaan käsityö on uuden oppimista, oivaltamista ja hyödyllistä puuhaa.

    1. Juuri näin Susanna! Toki parasta on, että käsityö tulee vielä mahdollisimman pitkäikäiseen käyttöön 🙂

  3. Pointtia on mielestäni kummassakin kirjoituksessa – sekä omassasi että siinä johon viittaat. Itse kuulun niihin, jotka tekevät pääasiassa vain nopeita käsitöitä, sillä muuhun ei ole aikaa. Tosin perus villasukkien teko saattaa kestää joskus parikin kuukautta. Joskus repäisen ja teen jotain monimutkaisempaa, kuten kirjoneulevillatakin. Riippumatta työn vaikeusasteesta, teen sen aina huolella ja todelliseen tarpeeseen. Viittaamassasi kirjoituksessa nähdäkseni kritisoidaan turhan materiaalin kuluttamista ja tuottamista, sellaisen mikä ei koskaan tule käyttöön, käsitöiden varjolla. Mutta onhan käsitöiden tekemisessä muitakin – jopa terveyttä ja hyvinvointia – edistäviä puolia, kuten mainitset. Itseänikin on alkanut häiritä blogien kaupallistuminen ja omasta mielestäni kaupalliset yhteistyöt voivat olla blogien kannalta jopa huono asia, jos kirjoittajan oma “ääni” häviää markkinapläjäysten joukkoon. Nykyisin kaupalliset yhteistyöt on onneksi mainittava ja silloin tuollaisen kirjoituksen voi helposti hypätä yli.

    1. Hei Henna, olet oikeassa. Olen itsekin puhunut turhaa kuluttamista vastaan, ja aina myös käsitöitä tehdessä tulisi miettiä onko lopputulokselle oikeasti tarvetta ja pitkäikäistä käyttöä luvassa. Mikäli ei ole, tulisi suunnitella työ joka oikeasti vastaa tarpeisiin.

      Tuohon kaupallisuuteen voi olla montaa eri mieltä. Jos blogia haluaa pitää tavoitteellisesti ja ylläpitää säännöllisesti, liittyy siihen myös kuluja. Itsekin pidän tätä alustalla, josta olen maksanut ja sivustolla joka vaatii erillistä omaa sivutilaa. Maksan siis blogin toiminnasta vuosittain yhä suurempia summia, sillä myös lukijamäärät ja sivutilan tarve ovat siten kasvaneet. Ja niin kuin sanoin, itse ohjeiden kirjoittamiseenkin menee aikaa. Toki teen tätä intohimosta, mutta jossain kohtaa tulee raja vastaan, että käyttämästään ajasta toivoo myös jonkinlaista korvausta.

      Olen itse valinnut tien, jossa pyrin pitämään (helpot) ohjeeni ilmaisina. Helpointa olisi varmasti myydä ohjeita Ravelryn kautta, mutta se vaatisi ohjeideni kääntämistä myös englanniksi. Olen kuitenkin saanut blogioppini kaupalliselta alalta, ja koen yhteistyöt myös voimavarana. Teen siis yhteistöitä niin tuotetta vastaa, kuin myös verokortille. Kieltäydyn yhteistöistä jonkin verran, mutta innolla myös otan niitä vastaan. Eli pyrin pitämään oman ääneni mahdollisimman hyvin kuuluvissa, ja kirjoitan vain sellaisista tuotteista joita itsekin ostaisin. Toisaalta voin olla myös vuoden tekemättä yhteistöitä, jos sopivaa yhteistyökumppania ei tule vastaan.

      Ja toki mainosten yli voi aina hypätä, sen jokainen ymmärtää. Mutta jos käsityöalalla haluaa saada elantoa, on kuitenkin hyvä ymmärtää että yhteistyöt alojen yritysten kanssa ovat kaikille yleensä hyödyksi. Ja voin myös sanoa sen, että harvoin näistä hommissa saa sitä verokorttia jakaa eteenpäin. Kyllä ne yritykset tulevat aivan muualta, kuin suoraan lanka- tai kangasfirmoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *