Itse ompelemalla säästää?

ompelutarvikkeita

sulkapaita lapselle

 

Usein ompelutaitoinen ihminen saattaa saada kehujen lisäksi pohditaa siitä, kuinka itse tehden varmasti säästää paljon rahaa. Ei tarvitse käydä kaupoilla, vaan voi tehdä vaatteet itse alusta alkaen. On totta, että esim. vielä 80-luvulla ompelutaitoinen vanhempi säästi rahaa ompelemalla lastenvaatteet itse, mutta säästääkö enää nykyään?

 

Ompelun aloitus

Ompelun aloittamiseen tarvitaan toki tiettyjä koneita ja tarvikkeita, jotta siinä pääsee kunnolla vauhtiin. Kuten kaikessa, on hintahaarukka suuri, ja usein käytettynä laadukkaan koneen ostaminen tulee aina pidemmän päälle halvemmaksi kuin marketista halvan koneen osto. Oletetaan, että nyt aloitteleva ompelija ostaa hyvät ja laadukkaat koneet vähän käytettyinä:

Ompelukone (Pfaff, Bernina tms) 500 €

Saumuri 300 €

(Peitetikkikone, eli tasosaumuri 400 €)

= 800 € jos haluaa pärjätä ilman peitetikkikonetta, ja esim. minäkin pärjään ilman sitä vallan mainiosti. Minun ompelukoneeni on luottorouva Pfaff vuodelta 2001 ja saman perheen saumuri vuodelta 2005, joten voin käytännössä jo laskea niiden kustantaneen hintansa minulle takaisin.

 

Alkuun on hyvä ostaa ompelu- ja saumurilankoja, kuminauhaa, hyvät kangassakset, pienet ja terävät ompelusakset, nuppineuloja, mittanauhoja yms. Moni siis tekee retken Karnaluksiin tai Ompelijan maailmaan, jonne uppoaa aloittelijalla helposti 150 € jos ei enemmänkin. Varsinkin jos haluaa ostaa vielä erilaisia paininjalkoja tms. Oletetaan siis, että alkuun pääsee noin 1 000 € satsauksella. Toki kaikki harrastukset maksaa, mutta ompelu nyt sattuu olemaan välineharrastus, ja ilman koneita se on hyvin haasteellista.

 

Seuraavaksi tarvitaan kaavoja. Voi ostaa vanhoja Ottobre-lehtiä, kaavakirjoja tai käydä ilmaiseksi lainaamassa näitä molempia kirjastosta. Lisäksi netistä löytyy paljon ostettavia ja tulostettavia kaavoja, mutta ne maksavat aina kukin erikseen. Toki ilmaiseksikin voi ladata ihan peruskaavoja, joilla pääsee hyvin alkuun. Lasketaan siis kaavakulut tuohon yllä olevaan samaan, sillä esimerkkihenkilö hurahtaa netin maksullisiin kaavoihin vasta myöhemmin.

 

ompelu kesken

hupparin paloja

 

Kankaiden valinta

Kun kaava on valittu, päästään ostamaan kankaita. Niitä on voitu saada tuttavalta, mummolta tai tehdä löytöjä kirpputoreilta. Jos kuitenkin haluaa suosittuja printtikankaita ja vielä luomuna, maksavat ne noin 24-30 € / metri. Moni aloittaa lastenvaatteista, joten otetaan esimerkki vaate koolle 86/92 cm.

 

Puoli metriä tyylikästä luomuprinttijerseytä riittää hyvin paitaan, ja maksaa siis noin 12-15 €. Aloittelija ei nyt osta resoria, vaan ompelee puolesta metristä paidan ja pipon, sillä käyttää kankaan toki säästeliäästi. Saman laadun paita maksaa uutena noin 25€ ja pipo noin 16€, joten nopeasti laskettuna ompelemalla voi säästää peräti 29 €. Jos ei siis halua muistaa noita yllä olevia aloituskuluja.

 

Toinen hyvä esimerkki on mekko. Valmis nettikaupasta tilattu luomumekko lapselle maksaa noin 35 euroa. Itse tehden samaan kuluu noin 0,7-1 metri kangasta, ja parhaimmillaan samasta kankaasta saa kaksi lapsen mekkoa. Tällöin itse tehdyn hinnaksi voi jäädä hyvinkin noin 10 euroa, tai alle. Toki riippuu mallista, paljon mekkoon menee kangasta.

 

Aikuisen mekkoon kankaan kulutus on noin 1-2 metriä, riippuen paljon mekon koosta ja sen leikkauksista. Itse saan lyhythihaisen mekon yleensä noin metristä. Tällöin säästöä tulee jonkin verran, vastaavien mekkojen hintojen ollessa noin 45-60 euroa.

 

ommeltuja mekkoja

peruspaitoja ommellen

 

Vielä oman lisänsä vertailuun tekee tuotteiden laatu. Halutaanko vertailla kirpparikäyttäjää, edullisen henkkamaukkamuodin asiakasta, vai kotimaisen suunnittelun vaatekauppoja? Olen varma, että kirpparikäyttäjä säästää eniten, jos nyt ei osta niitä kalleimpia tuotteita facebook-kirppareilta kaappejaan täyteen. On myös mahdollista säästää ostamalla kankaita vain alennuksesta, luomusta välittämättä. Minä esim. ostin viime viikolla Eurokankaasta trikoota 5 €/metri, ja saan siitä tehtyä joko kaksi lapsen mekkoa, mekon itselleni tai paidan miehelle. Edullista joka tapauksessa.

 

Kankaiden ja tarvikkeiden lisäksi moni tarvitsee vielä ompelumerkkejä, kokomerkkejä ja muita tapoja merkitä tuotteen tekijä ja sen omistaja. Minulla on sekä ompelumerkkejä, että myös leimasin jolla merkitsemme vaatteen omistajan. Kuvituksena tässä lapsille tehtyjä perusvaatteita, alennuksella ostetuista printtikankaista. Yhden paidan hinnaksi on tullut noin 5-10 euroa, ilman koneiden hintaa.

 

riiviöpaita

perusompelutarvikkeita

 

Kuukausibudjetti vaatteisiin ja käsitöihin

Olen laskenut, että perheessämme käytetään rahaa vaatteisiin noin 100-150 euroa kuukaudessa. Tämä sisältää siis sisä- ja villavaatteet kahdelle lapselle, minulle ja osaksi miehelle. Se sisältää ostamani kankaat, ompelutarvikkeet, langat ja muut neuletarvikkeet. Tämä summa sisältää myös lasten ulkoiluvaatteet, joita ostetaan pari kertaa vuodessa (kierrätettynä tai uutena alennuksesta), sekä myös sukat ja alusvaatteet. Kaupasta ostetaan siis käytännössä ulkovaatteita, miehen farkut, kauluspaidat ja alusvaatteita. Toisaalta tämä yllä oleva summa sisältää myös meidän perheen rätit, verhot, sisustuskankaat ja paljon ommeltuja tai neulottuja lahjoja muille.

 

Suoranaisesti lankoihin ja kankaisiin kuukausittainen budjettini on noin 100 euroa. Joka kuukausi en kuluta koko summaa, toisaalta joku toinen kuukausi se saattaa hyvinkin ylittyä. Itse tehden voi siis säästää. Vaatteiden korjaaminen säästää vielä enemmän, ja muokkaamalla vanhoja vaatteita uusiksi voi säästää paljon lisää.

 

Toisaalta ompeluharrastus voi myös syödä paljon rahaa. Varsinkin jos koneet ostaa uutena, kankaita hamstraa kaappeihin enemmän kuin niitä ehtii ommella ja tarvikkeita vielä paljon siihen päälle. Vähälläkin pärjää, ja kankaita löytyy kirpputoreiltakin mukavasti. On siis itsestä kiinni haluaako säästää rahaa, aikaa, luontoa vai näitä kaikkia. Itse tehden harvoin säästää aikaa, mutta toisaalta jokainen tarvitsee harrastuksia. Itse ajattelen, että omalla harrastuksellani saan sivutuotteena perheen vaatteet, inspiroidun ja opin lisää säännöllisesti, ja saan samalla myös ylläpidettyä tätä blogia.

 

Olisikin mielenkiintoista kuulla teidän kuukausibudjettianne vaatteisiin, tai toisaalta myös käsityömateriaaleihin. Mikä on sinun kuukausibudjettisi, ja säästäkö mieluummin aikaa vai rahaa vaatehankinnoissa?

 

itse ommellut vaatteet kaapissa

sulkapaita

Voit jakaa tekstin vielä eteenpäin:

12 thoughts on “Itse ompelemalla säästää?

  1. Olin keväällä mielenkiintoisen tilanteen edessä. Mulla olisi kerrankin ollut aikaa tehdä nuorimmalle uusia vaatteita. Sitten saatiin yllättäen 3 isoa kassillista käytettyjä vaatteita. Tässä kohtaa mulla tuli sitten ekolokisuus siinä mielessä vastaan, etten voinut tehdä uutta, kun kerran oli ihan riittävästi vaatteita jo olemassa. Onneksi ”ylimääräisille” vaatteille on myös pari paikkaa, joihin niitä voidaan kierrättää. Bambikangasta jemmassa, siitä lupasin tehdä pitkähihaisen mekon – vaikka tuskin meillä niitäkään tarvittaisiin enää yhtään lisää.
    Kuukausittainen summa vaihtelee valtavasti. Tänä vuonna käsityömateriaaleihin on mennyt yhteensä ehkä 200 €, osa kankaista vielä ompelematta eli on syksyä varten. Ja aikaa on tullut viimeisen 2 vuoden aikana enemmän säästettyä, kun vapaa-aika on ollut opiskeluiden myötä vähissä.

    • Ymmärrän Marja tilanteen, nuo on haastavia! Minullakin on ollut noita, ja silloin voi suosiolla jättää ompelun vähemmälle hetkeksi aikaa. Eikä tule edes huono omatunto, vaan voi ommella ihan muita juttuja jos tarve vaatii. Repun tai takin esimerkiksi.

      Ihanan säästeliästä sinulla siis! :)

  2. Ne vaatteet, joita Suomesa tarvitaan eniten on suuritöistiä ja kalliita. Ainakin minä priorisoin kunnollisia talvivaatteita. Olen monesti ajatellut, kuinka helpolla jossain etelämpänä pärjää: useat bikinit ja hellemekkoja. Itselläni on kahdet toppahousut, viisi talvitakkia ja samaan verran talvikenkiä. Lapsella parit setit. Jos niitä bikineitä olis vaikka viidettoista, niiden säilytyskin veisi vain murto-osan siitä tilasta, jota talvivaatteet vie. Toki mun vanhin talvitakki on yli 10 vuotta vanha unttis, jota käytän ihan muutaman kerran talvessa, mutta ihana on paukkupakkasilla.

    Arkivaatteet mulla on työn luonteesta johtuen pese-ja-pidä -tyyliä, enkä halua niihin panostaa. Olisihan se kiva, jos sillä olisi merkitystä, miten päivittäin pukeutuu.

    Tämä saattoi mennä vähän asian vierestä, mutta on mun näkökulma.

    Nimim. Entinen vaatteiden ompelua harrastava

    • Tämähän on niin totta. Meillä on eri kausia niin monta, ja varsinkin talvivaatteisiin ON hyvä panostaa. Tiedän sen itsekin. Ja lasten talvivaatteet on hyvinkin monimutkaisia. Olen kerran ommellut sellaisen itse, ja tiedän etten jaksaisi ommella toista uudelleen. Saati ommella niitä joka vuosi eri koossa aina uutta, vaikka sekin on toisille mahdollista.

      Itselläni meneekin raja juuri teknisissä ulkovaatteissa. Nyt on jo pitkään ollut ompelulistalla siistit ulkoilutakit, ja ne aion kyllä vielä toteuttaa. Mutta tekniset vaatteet monine pienine yksityiskohtineen ei ole minunkaan juttu.

  3. Käsitöiden pointti ei ole van säästää rahaa. Niiden mukana tulee myös kaikenlaista aineetonta positiivisuutta, mitä ei voi mitata rahassa. Esim. tuotteen uniikkius, mittatilausistuvuus, tehdyn vaatteen hyvä laatu (liittyy vaatteen käyttöikään), tekemisen ilo, onnistumisen ilo ja käsityön tuoma flow-tila. Mutta jos halutaan keskittyä pelkkään rahaan, niin käsityöharrastus (ompelu) on vain silloin ”halvempaa”, jos se keskittyy esim. vaatteitten korjaamiseen eli niiden eliniän pidentämiseen ja materiaalien ostaminen on tarkkaan harkittua ja hallittua. Laskekaapa joskus paljon teillä on rahaa kiinni ompelutarvikkeissa, joita ei ole vielä ommeltu vaatteiksi + ne koneet yms. Siksi en itse korostaisi rahansäästöä ensisijaisena etuna tässä harrastuksessa. Mutta maksaahan ne muutkin harrastukset. Itse olen saanut säädeltyä rahankäyttöäni käsityömateriaaleissa sillä, että ostan vain kierrätysmaterialeja ja käytettyä. Se on uusia materiaaleja edullisempaa ja bonuksena myös ekologisempaa. En kuitenkaan halua palata enää takaisin valmisvaatteitten ostamiseen uutena, koska en pysty enää allekirjoittamaan juurikaan mitään perinteisen tekstiiliteollisuuden toimintatavoissa. Kannattaa myös laskea ja verrata itsetehdyn vaatteen käyttöikää ja laatua kaupasta hankittuun. Kaupasta ostettu halpamuoti tulee pidemmän päälle usein kalliimmaksi käyttöikänsä puolesta kuin itsetehty ja second hand.

    • No sehän se, ei käsityön antamaa mieleterveyttä voi mitenkään laskea rahassa. Ja vaikka oma aikani on ehkä kalliimpaa rahassa mitattuna kuin indonesialaisen naisen aika, niin eihän sen niin pitäisi olla.Siksi minä koen tarpeelliseksi ommella meidän perheen vaatteet itse, enkä pysty ostamaan halpamuotia. En oikeastaan ole kunnolla koskaan pystynytkään, joten sen vuoksi minua jäikin mietityttämään paljon ihmiset oikeasti käyttävät rahaa vaatteisiinsa, käsitöihin tai koko hommaan.

      Mutta vaikka avasin asiaa euroissa, niin huomaa ettei ihmiset kuitenkaan halua puhua nimenomaan euroista! Ja on ihan totta, että euromäärät mitkä ovat kiinni käsityötarvikkeissa, on todella suuri. Joskus mietin jopa kotivakuutukseen erikseen erittelemistä käsityötarvikkeille, sillä kyllä niissä rahaa on kiinni. Sitä ei ehkä vain halua ajatella ;)

  4. Aiheellista pohdintaa. Itse mietin useita vuosia sitten, lasten ollessa vaippaikäisiä, onko itse tekemisessä järkeä. Siis kustannukset ja ekologisuus huomioiden. Meidän perheessä vaatteita ostetaan uutena ja käytettynä sekä tehdään itse. Niin ja korjataan vaatteita myös. Pyrin ostamaan laadukasta ja Euroopassa – mieluiten Suomessa – tehtyä, sekä vaatteissa että kankaissa. Kankaiden osalta olen vähentänyt niiden ostamista ja nykyisin ostan vain alennuksesta ja tietyiltä valmistajilta. Käytän myös kierrätyskankaita mm. farkkua. Tällä tavoin valmiin vaatteen hinta muodostuu järkeväksi, mutta saa laadukasta, joka kestää käyttöä. Pakko ihan mainita, että meidän nuoremmalla on itse tehdyt pidä-ja-pese froteehousut, jotka ovat olleet hänellä käytössä 2 vuotta ja ovat edelleen ihan ehjät.
    Aikuisten vaatteita en nykyään juurikaan ompele – mitä nyt miehelle t-paitoja ja huppareita – sillä niihin kuluu paljon kangasta ja istuvuuden pitää olla just eikä melkein. Ostan mieluummin valmiina laadukasta käyttöön kuin ompelen ei niin mieluisaa kaapin täytöksi.
    Mutta oma näkemykseni siis on, että kannattaa itse tehdä a) ensisijaisesti laatusyistä ja b) kustannuksellisesti, jos ostaa materiaaleja alesta tai käyttää kierrätyskankaita.

  5. Haluaisin kysyä, että kuinka paljon aikaa esim. tuollaisen lasten paidan tekoon menee kankaan leikkaamisesta valmiiseen paitaan? (Ihan mielenkiinnosta vaan kyselen, itse en osaa lainkaan ommella tai neuloa tai mitään muutakaan vastavaa).

  6. Naisethan usein laskevat kaikessa ja pitäisi SÄÄSTÄÄ tekemisellään. Miehet ostavat porakoneen ja kaikkea muuta koska ”tarvitsevat”. Käsityöt ovat monesti oikein lääkettä ihmiselle, elämää rikastuttavaa tekemistä. Sehän on jo ihan tutkittua. Ja nykyisin on jo luvallista ja hienoa, ajattelevaista tehdä kierrätysmateriaaleista, lisäksi siinä saa kehitellä ja ideoida luovasti. Se ei siis ole köyhän pakkoa, häpeällistä.
    Minä usein totean, että voisihan sitä rahalla ostaa vaikka kalleinta konjakkia, ja luulen käsitöiden olevn mukavampi vaihtoehto ja ilon olevan pidempiaikaista, virkistävämpää.

    • Hei Jaana,

      Kiitos mietteistäsi, ja olet kyllä oikeassa! toiset ostavat kallista konjakkia tai design huonekaluja, minä ostan käsityötarvikkeita ja voin olla siihen ihan tyytyväinen. Kai siinä konjakissakin joku juju on, mitä muut eivät vain ymmärrä, ja en ala sitä arvostelemaan :)

  7. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Itse ompelen äitini vanhoilla (30 v.) Pfaffin koneilla (peruskone ja saumuri). Molemmat toimivat loistavasti ja huollan niitä tarpeen mukaan (en edes muista koska viimeksi…). Minulla on vähän alan koulutusta, joten ompelujälki on mielestäni melko siistiä ja koetan ommella kangasta säästäen ja siten ettei tule ”hutiompelua” eli vaatteita, jotka menisivät ommellessa pilalle tai jotka eivät tulisi käyttöön. Ompelen kahdelle lapselleni (kokoa 92 ja 110-116 tällähetkellä) ja jotain myös itselleni (paitoja ja mekkoja). Tarkkoja summia en osaa sanoa, mutta koen säästäväni itse ompelemalla. Ostan paljon sisävaatetta myös käytettynä, mutta luomukankaisia vaatteita teen pääosin itse. Käytän jonkun verran myös kierrätyskankaita ja materiaaleja. Esimerkkinä säästöstä on vaikka kotimaisen merkin lasten legginssit, jotka maksavat kaupoissa 29e. itse tein merkin kankaasta legginssit 9 eurolla. Ja vaatteet teen omaan käyttöön ja pyrin tekemään yksilöllisiä vaatteita, en halua kopioida suoraan merkkien malleja tms. Mielestäni itse ompelemalla saan laadukkaita vaatteita (kun satsaa kankaaseen) ja säästän kustannuksissa ainakin vaatteen ompelun hinnan (kun vertaan euroopassa valmistettuja tuotteita). En halua ostaa kertakäyttövaatteita, mutta varaa ei ole ostaa kaikkea käyttövaatetta uutena ja eettisenä. Ompelu on ihana harrastus ja on hauska nähdä miten ompeleminen on saavuttanut taas suosiota. Mutta on varmasti myös niinkin, että ompelemalla saa kulumaan enemmän rahaa, jos kankaita hamstraa ja ostaa harrastuksen alkaessa kaiken uutena. Ompelemisessakin on hyvä muistaa , että laatu korvaa määrän. :)

    • Tähän lisäyksenä vielä, että ostan kankaita aika harvoin. Keväällä Pop-upista noin 40 eurolla ja nyt kesällä ehkä 50 eurolla, joista olen sitten pikkuhiljaa ommellut vaatetta. Eli varmaan 50 euron luokkaa kuukaudessa keskimäärin, kun vanhoista materiaaleista (kirpparilta ja äidilläni on mahtava varasto vanhoja kankaita!) on tullut nyt jonkun verran ommeltua. Ompelen kuitenkin parina päivänä viikossa pari tuntia kerrallaan. :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website