Kierrätyshääpuku morsiamelle
Ompelin ystävälleni tänä kesänä hääpuvun. Tähän pukuun liittyi tarina, sillä saman puvun silkissä oli vihitty myös morsiamen äiti. Suunnittelimme puvun yhdessä morsiamen kanssa, ja minä ompelin puvun alusta loppuun. Puvun alle mahtui kaksikin korsettia, jotta syöpähoitojen aiheuttamat jälkivaikutukset eivät vaivaisi liikaa tärkeänä päivänä. Koko hääpäivään yhdistyi siis paljon tunteita. Selvitymistä, suunnatonta onnea ja rakkautta.
Me aloitimme projektin jo ennen joulua. Ystäväni kysyi osaisiko hän itse tehdä oman hääpukunsa, ja jotenkin huomasin sanovani että minähän sen toki ompelen. Sain paketissa morsiamen äidin vanhan puvun ja pari muuta pukua helmikuussa, ja maaliskuussa muokkasin hieman valmiskaavoja. Huhtikuussa sovitimme lakanapukua ensimmäisen kerran, kesäkuussa silkkipuku olikin jo melkein valmis ja muotoilimme pitsiboleroa sen päälle. Heinäkuun alussa pitsibolero vaati vielä viimeiset muokkaukset, ja heinäkuun lopussa ompelin viimeisiä pistoja käsin suoraan lähes morsiamen päälle.
Nyt elokuun alussa kaikki tiivistyi yhteen päivään. Jumalattoman kaunis morsian käveli alttaria pitkin, kun vielä puolitoista vuotta sitten olin kuljettanut häntä pitkin Helsinkiä pyörätuolilla. Olemme tunteneet vajaa kuusi vuotta, ja tähän on mahtunut paljon. Oli siis suuri kunnia saada ommella yksi elämän tärkeimmistä mekoista, ja nähdä kuinka olimme yhdessä onnistuneet.
Tähän hääpäivän pitsimekkoon kului siis:
- yksi 20 vuotta vanha raakasilkkimekko
- toisen häämekon tyllit alushameeksi
- 3 m vuorikangasta
- 6,5 m reunapitsiä sekä helmaan että boleroon
- 2 m pitsiä boleroon
- 1 m satiininauhaa
- 1 m tukikangasta
- 2 lankarullaa
Morsian hankki itse asusteet. Hän teki itse korvakorut ja hyödynsi vanhan puvun kirjailut häälaukkuunsa. Kengät sopivat pukuun loistavasti, sekä korut toivat loistavan viimeistelyn.
Puvun takaosan napit sain otettua suoraan vanhasta puvusta. Samasta puvusta käytin myös luut hyväksi puvun pitämiseksi kasassa, vaikka alle mahtuikin kaksi korsettia. Pitsit helmaan sain ommeltua koneella, mutta pääntien viimeistelin käsin. Boleroon on ommeltu pussisaumat, ja silkkihelmassa riittää saumoja enemmän kuin mitä kaavoissa oli. Hyödynsimme siis myös vanhoja saumoja, sillä silkkimekko oli pienoinen palapeli. Myös edellisen mekon helmaan läikähtäneet kahvitahrat säilyivät, ja näin muistot siirtyivät myös uusiin häihin.
Mekkoon kuului siis alushame tyllistä, silkkimekko vuorilla ja tukiluilla, ja päälle vielä bolero joka on kuitenkin ommeltu kiinni mekkoon. Aikaa mekon tekemiseen kaikkine sovituksineen ja kaavan muokkauksineen kului noin viikko. Itse asiassa silkkimekon ompeluun kului aikaa vähiten, ja eniten aikaa meni nimenomaan sovituksiin, käsin ompeluihin ja erittäin moniin silityksiin. Mekko on tehty rakkaudella, sitä pidettiin rakkaudella ja uskon ja toivon että se kierrätetään vielä myöhemmillekin sukupolville. Uusilla tahroilla toki 😉
Nämä aivan ihanat kuvat otti PhotoSaskia.
Niin äärettömän kaunis rakkaustarina, morsian ja puku. Ja puvun tarina on huikea. Luin ystäväsi tarinaa aikaisemmin hänen blogistaan, ja eihän näitä kuvia voi kyynelehtimättä katsoa. Kaikkea hyvää hääparille ja toivotaan, että tragediat on heidän kohdallaan jo ohitettu. He ansaitsevat onnellisen lopun.
MInäkin toivon kaikesta sydämestäni, ettei syöpä uusiutuisi. Pelkäsin oikeastaan vielä koko kevättalvenkin, että mekon kanssa tulee kiire ja häitä pitää aikaistaa. Tästä johtuen oli niin hienoa, että kaikki saatiin lopulta hoidettua ajallaan <3
Seurasin puvun valmistumista pitkin kevättä ystäväsi blogista ja instasta, ja kaunis puvusta tosiaan tuli. Puku on todellinen rakkauden teko sinulta, ja aivan ihanaa, miten hänen äitinsä hääpuku on osana tyttären päivää, tyttären näköiseksi tehtynä.
Kiitos Kia ihanista sanoista! Me jo mietimme miten puku riittää mahdollisesti vielä yhdelle tyttärelle tämän jälkeen 😉
Vautsivau! Niin kaunis! Mahtavaa työtä oot tehnyt. 🙂
Kiitos Johanna! Olihan tässä ompelemista, mutta nyt jälkeen päin katsottuna ei kuitenkaan ihan mahdottomasti.
Puku on kaunis, kaunista on myös ajatus äidin vanhasta häämekosta. 🙂
Kiitos Katja! Idea kierrätyksestä tuli morsiamelta, ja oli kyllä hienoisia paineita alkaa leikkelemään helmaa. Mutta jos pelkää, ei voi onnistua 😉
Niin paljon rakkautta. Tuli itku.
Niin oli. Minullekin tuli itku sekä kirkossa että häävalssin aikaan. Se oli kyllä tunteellinen tanssi, aivan ihana!
Niin kaunis morsian <3 kaunis tarina <3 ihana puku<3
Upea puku ja ihana ajatus tuo äidin puvun hyödyntäminen. Meillä tehtiin äidin hääpuvusta aikanaan ristiäismekko, jossa siskoni ja minut kastettiin. Muistan ikuisesti, kun lapsena ihastelin sitä pukua vaatehuoneessa ja ihmettelin et miten ihmeessä se oli voinut mahtua äidilleni… 😉