| |

Kaksi ja neljä

IMG_5314

IMG_5325

 

 

Kahden lapsen kanssa opitaan ja opetellaan koko perhe. Väsytään, nauretaan, saunotaan, tehdään pannaria iltapalaksi ja syödään jäätelöä virkkauksen verukkeella. Mietitään miten aikataulutetaan ensi syksyn muskarit ja mahtuisiko mukaan pari muutakin harrastusta. Taistellaan aakkosharjoituksissa, kuunnellaan kaksivuotiaan yli puolen tunnin raivareita ja mietitään tekikö toinenkin joskus samaa. Tekihän se.

Mitataan, kokeillaan, vedellään langoista ja ommellaan. Siirretään paitoja kaapista toiseen ja mietitään kumpi tarvitsee uusia vaatteita tällä viikolla, ja kumman jalat on kasvaneet sukkien kantapäistä ulos. Annetaan pukea itse, riisua itse, avata ovi itse ja huutaa itse. Autetaan, pidetään sylissä, annetaan hali ja pyyhitään pusu poskelta pois. Vuorotellaan nukutusvuorot ja avataan karkkipussit vasta kahdeksan jälkeen illalla.

Taistellaan, itketään ja rauhoitutaan. Lasketaan kymmeneen, sataan, maltetaan vielä hetki ja puhutaan vasta sitten. Nostetaan pystyyn, puhalletaan polveen, ostetaan lisää laastareita ja ei välitetä pienistä. Lainataan kirjastosta kirjat opetuksen tueksi ja katsellaan miten naapurin lapset hoitavat homman.

Sitten yhtäkkiä he kuitenkin vain oppivat. Kaiken sen pelkäämisen, panikoimisen ja huutamisen jälkeen pyöränkin selkään noustaan yhä vain uudelleen. Ja ennen kuin itse ehtii edes tajuta, pysyy lapsi pystyssä pelkällä kahdella pyörällä. Onnistumisen ilo voittaa alleen ihan kaikki vastoinkäymiset, eikä pieni kaatuminen muuta kuin naurata.

Eräs päivä sitä huomaa onnistuneensa kasvattamaan kaksi jo aika omatoimista lasta joilla kaikki on oikeastaan yllättävän hyvin. Se on aika hienoa se.

IMG_5411

Samankaltaiset artikkelit

Yksi kommentti

  1. Alusta asti teiän isomman lapsen elämää, tuli mulle ihan kyynel silmään tämän taidon oppimisesta. Ihanaa! Pienempi näyttää olevan vähintäänkin yhtä tomera. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *