Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lasten kaverisynttärit, itsetehdyt lahjat?

20.3.2019

Lasten kaverisynttärit, tuo mielipiteitä jakava juhla!

Kuulun itse siihen koulukuntaan, joka ei niin välitä teemasynttäreistä, mutta silti järjestää jotkut synttärit vuosittain molemmille lapsille. Nykyään kun lapset itse voivat askarrella jo kutsukorttinsakin, jää meille vanhemmilla käytännössä vain leipomiset. Ja onneksi nekin voi ulkoistaa vaikka kaupan pakastealtaalle!

Ja siinä missä itse järjestää synttäreitä vuosittain, saavat myös lapset kutsuja ystäviensä juhliin. Ja toivottavasti luokassa (muoks. eli siis me vanhemmat!) pidetään huolta, että kutsuja tulee vuodessa edes pari kertaa jokaiselle.

Sopimus vanhemmille, lahjattomuus?

Juhlista riippumatta se krääsän määrä tuntuu valitettavasti olevan vakio. Olen halunnut kannattaa jotain muuta, ja haluan uskoa etteivät muutkaan vanhemmat rakasta sitä muovin ja glitterin ylipursuavaa määrää juhlien jälkeen.

Varsinkin kouluikäiset lapset saattavat juhlia ystäviensä juhlissa aika useinkin, joten jo pelkkiin lahjoihin kuluva rahamäärä on vuosittain aika isoissa lukemissa. Voitaisiinko me vanhemmat siis sopia, että hillitään sitä ihan kunnolla? Ihan jo lasten ja ilmastonkin näkökulmasta?

Mitään selkeää sopimustahan tähän ei kuitenkaan ole. Mutta pitäisi olla. Se pitäisi opettaa jo päiväkodissa niin lapsille kuin vanhemmillekin, että itse tehty kortti tai pieni käsityö riittää. Kun se kyllä riittää, jos niin halutaan. Ainakin helsinkiläisessä päiväkodissa näin on toimittu jo pitkään.

Tärkeintä on se, että kaverit tulevat paikalle. Ja jos tuntuu ettei ehdi askarrella mitään, niin ihan korkeintaan 5 € pieni lahja. Mutta mielellään vaan se itse askarreltu kortti. Sopisiko tämä?

Ja kuka oikein on keksinyt ne synttäreiltä saatavat lahjapussukat? Miksi vielä vieraankin tarvitsee saaada lahja?

Aineettomat lahjakortit?

No, jos niitä lahjoja nyt sitten annetaan, niin puolestani voidaan siirtyä itse tehtyihin tai vaikka palveluihin. Jo alussa päätin, että teen itse lahjoja. Jossain välissä annoin kuitenkin lapsilleni periksi, ja ostimme pieniä värityskirjoja tms kaupasta. Nyt tänä talvena palasimme ruotuun, ja olemme palanneet itse tehtyjen lahjojen koulukuntaan.

Lapset voivat myös itsekin tehdä lahjoja toisilleen. Sain omalta lapseltani esim. hierontalahjakortin, minkä saa lunastaa joka viikko. Lapsi taas voi tehdä sankarille vaikka letin, auttaa läksyissä tai keksiä jonkun muun ns avuliaan lahjakortin. Näissä lapset ovat parhaita, ja tietävät varmasti mistä lahjan saaja voisi tykätä.

Kokeile siis välillä ihan jotain muuta, tai anna vaikka keksiaineet purkissa!

Pienet konkreettiset itse tehdyt lahjat

Itse olen tänä talvena antanut niin konkreettisia lahjoja kuin myös lahjakortinkin. Se oli sukkalahjakortti, mutta tähän sopisi hyvin myös pipo, lapaset tai huivilahjakorttikin. Käyvät niin ommellen, neuloen tai virkaten, ihan mikä vaan on itselle kätevin tapa.

Lisäksi olemme tehneet myös valmiita pipoja ja esim. hiuslenksuja. Myös pinnejä tai magneetteja voi tehdä helposti itse, ja niille yleensä löytyy käyttöä.

Ohjeet pieniin synttärilahjoihin:

Eli voitaisiinko ottaa malttia myös näissä asioissa? Lapsi kyllä ymmärtää, ja kohta ei osaa muuta edes kaivata. Kiitos!

Voit jakaa tekstin vielä eteenpäin:
12 kommenttia
    1. Tässähän on ongelmana se, että monella ei taidot tai aika riitä käsityöhön. Kaupan kautta on paljon nopeampi mennä. Meillä lapsi toivoi mahdollisimman monen tuovan itse tehdyn kortin, mutta kyllähän se lahjakin on mieluisa lisä…

      1. Kyllä, ymmärrän että tämä on se suurin haaste. Mutta ainakin näiden koululaisten ystäväpiirissä askartelu ja korttien tekeminen on sen verran suonissa, että niitä tunnutaan tekevän suurella ilolla. Miksi ei siis vaikka noita aineettomia ja iloisia lahjakortteja, juuri lasten tekeminä? Kaikki kuitenkin tietävät, että usein on vielä sukulaissynttärit, joissa lahjakasa on usein vielä isompi. Eikö se jo riittäisi, jos lapset opetettaisiin siihen?

        Eräillä synttäreillä saimme pienen purkin itse tehtyä vadelmahilloa. Se olisi riittänyt lahjaksi jo koko perheelle, eikä todellakaan olisi tarvinnut erikseen vielä lahjaa lapselle.

    1. Hyvä kirjoitus! Meillä on annettu paljon itse tehtyjä lahjoja, mutta myös kaupan lahjoja (ostan jemmaan ale-koreista), aina tilanteen mukaan. Itse en ihan ymmärrä noiden vieraslahjojen ideaa..

      1. Kyllä, ale-korit on välillä toimineet myös meillä. Tosin kerran kävi niin, että tein hyvän jemman vaatehuoneeseen, jonka unohdin. Sen jälkeen totesin etten enää jemmaa mitään 😉

    1. Meillä lapsen päiväkodissa (ilmeisesti juuri tuon HS:n jutun innoittamana) yhden lapsen juhlat järkättiin ilman lahjoja. Toiveena oma tehty kortti. Superhyvä idea ja tadaa, tämä leviää hyvin helposti. Nimittäin suurin osa kaverisynttäreistä on ollut juurikin ilman lahjoja. Oma lapseni totesi, että ainut mitä hän kaipaa lahjallisista synttäreistä on pullonpyöritys (perinteinen menetelmä lahjojen aukaisussa täällä päin), mutta totesi heti perään mutta ne kortithan voisi antaa pullonpyörityksen järjestyksessä (ihana lapsi, koska idea on loistava). Niinpä meillekin tulee lahjattomat synttärit ja toivon todella että tämä tapa leviää.

      1. Tämä on ollut kyllä loistava idea, ja ihan mahtavaa että vanhemmat ovat yhä sitoutuneet siihen. Iso peukku teidän päiväkodille! 🙂

    1. Hyvä kirjoitus! Kaikilla on kaikkea, välillä liikaakin. Yhdessä olo, seuraleikit ja vaikka puuhata jotain kaikki yhdessä, siitä jää kivat muistot. Meillä harrastettiin synttäreiden viimeiseksi numeroksi kyllä onkimista, jokainen sai onkia pikkupussukan, josta sitten löytyi kynä, teroitin ja sen tapaista, niitä nykyisen yhden euron pikkutavaroita, joita löytyy kotoakin valmiiksi. Seuraleikeistä muistan, että olin kirjoittanut jonkun tutun sadun ja lapset saivat, tietämättä tarinaa, ehdotella adjektiiveja. Voi sitä naurua, kun satua sitten luettiin ääneen, vaikkapa vihreästä Kultakutrista ja pyöreistä karhuista. Irmeli

      1. Kyllä!

        Meillä on ollut usein juuri onkimista, aarteenetsintää ja esim. pakopelin tyyppinen etsintäpeli. Ketään ei kyllä suljettu mihinkään huoneeseen, mutta etsintä meni pisteestä toiseen. Ja palkinnoksi voi olla muutakin kuin lahjoja 🙂

    1. Tämä oli hyvä ja aiheellinen postaus! Ainoastaan lauseesi, jossa asetat kouluille sen vastuun, että kaikki lapset saavat synttärikutsun, on mielestäni aika kurja. Olen luokanopettaja, joka teen työtäni suurella sydämellä. Minä EN voi valitettavasti taata, että jokainen lapsi saa kutsun kaverin synttäreille. Tänäkin vuonna puhuin tästä toiveesta jo vanhempainillassa ja moneen otteeseen myös oppilaiden kanssa, mutta silti kaikki eivät ole luokaltani kutsuneet kaikkia. Ainoa, mitä voin tehdä on yrittää pitää huolen, että kutsut sitten jaetaan muilta salaa eikä juhlista puhuta ääneen koulussa.
      Kyllä nämä asuat lähtevät vanhemmista.

      1. Hei Kia,

        tarkoitin toki, että kutsut lähtevät aina vanhemmista. Eihän tämä ole millään opettajien vastuulla, ei tietenkään! Itse ainakin vanhempana kyselen lapsilta ketkä ovat saaneet milloinkin kutsuja, ja sitten omien lasten kohdalla yritän pitää huolta että mahdollisimman moni saa kutsun. Esim kaikki tytöt, ja oletan myös että joillain kutsuilla kutsutaan kaikki pojat. Tai siis ainakin toivon näin. Sillä toki on myös ymmärrettävää, ettei kutsuille voida aina kutsua koko luokkaa.

        Eli siis tarkoituksenani ei ollut mitenkään sysätä tätä opettajille tai päiväkotien hoitajille. Ei, kyllä se vastuu on aina vanhemmilla. Ja nyt kun näin sanon, niin toki voisin itse nostaa tätä esiin vaikka seuraavassa vanhempainillassa 🙂

        1. Ja tämä nostosi oli todella hyvä, kiitos siitä! Olen myös pahoillani, että kirjoitin tekstin epäselväksi. Muokkasin sitä nyt, ja tarkoitin siis toki aina vanhempien vastuuta. Mutta ei myöskään liikaa paineita, sillä eihän synttäreiden pitäisi olla kenellekään pakkopullaa.

          Usein lapset tietävät kuitenkin parhaiten. He tietävät, jos luokassa on joku, joka harvemmin saa kutsuja. Silloin voisi asiasta keskustella sen oman lapsen kanssa, ja miettiä voisiko juuri sen luokkalaisen kutsua omiin juhliin. Näin jokainen saisi kutsun ainakin kerran tai pari vuodessa 🙂

          1. Hei, taas!
            Kiitos, että selvensit. Minulla helposti “nousevat piikit pystyyn”, jos yleisessä keskustelussa kaikki kasvatuksellinen vastuu kaadetaan kouluille ja unohdetaan, että asennekasvatus alkaa jo kodeissa. Mutta nyt huomaan, että se ei suinkaan ollut sinun tarkoituksesi tässä. Ja voi, miten toivon, että useammat vanhemmat sopisivat yhdessä jo siellä päiväkodin yhteisessä vanhempainillassa, jossa on mahdollisuus tavoittaa monta vanhempaa kerralla, että yritetään kutsua kaikki, ei jaella niitä lahjapusseja synttärivieraille ja useammin itsetehty lahja tai kortti riittäisi!
            Mukavaa tulevaa viikkoa. Arvostan asennettasi!

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.