| | |

Oman pihan satoa

 

Joku aika sitten selasin vanhoja blogitekstejäni, ja huomasin että kaksi vuotta sitten minulla oli haave omasta pihasta. Pihan keskellä olisi toki oma talo, ja syksyisin pihan antimista täyttyisi niin pakastin, oma maha ja lasten suut. Se haave tuli jotenkin puskista, vaikka toisaalta se oli ollut kauan jo mielessä. Mutta kun sen sanoin ääneen tuolloin heinäkuussa, en koskaan odottanut sen toteutuvan niin nopeasti. Nimittäin saman vuoden lokakuussa minä sain haravoida jo omaa pihaa.

Kaksi vuotta omassa talossa tulee siis täyteen syksyllä. Piha on elänyt sitä mukaa, ja pari isoa puutakin on ehditty jo kaataa. Eniten piha on vaikuttanut kuitenkin perheen ajankäyttöön. Vaikka nurmikkoa ei ajellakaan aina edes kerran viikossa, tulee pihan mukana kaikkia pikkuhommia. Kyllä te tiedätte, kastelua, kitkemistä, istuttamista, karsimista, huokailuja, kotiloiden poimimista ja rusakoiden aamupalan jälkien korjaamista.

Minun täytyy kuitenkin myöntää, että tällä hetkellä puolisoni on ottanut vallan pihan järjestyksestä. Minä nautin sadosta, mutta hän sen suunnitteli. Siinä missä viime vuonna kirsikatkin homehtuivat puuhun liiasta sateesta, on tänä vuonna kaivo kuivunut jo toukokuussa. On siis ollut kasteltavaa, kuivunutta satoa, ruskeaa nurmikkoa, hikisiä iltoja ja jopa liian kuumia päiviä kissatarhassa.

 

 

On sitä satoakin saatu. Nokkonen ja vuohenputki viihtyvät pihalla niin mainiosti, että piirakkaa ja lettuja niistä saa niin usein kuin vain jaksaa leipoa. Viime kesänä istutetut marjapensaat ovat tänä vuonna antamassa meille jopa piirakan tai toisenkin verran, viime kesänä sato meni suoraan lasten suihin. Vadelmat ovat levinneet, sekä tuottavat satoa jo aika punaisesti. Sen sijaan meidän herkkuluumupuu kärsi keväällä kolhuja rusakoista, ja tulossa on huimat kolme keltaista luumua. Vanhempi tumma luumu toivottavasti ruokkii meidän suut hieman paremmin.

Kasvimaalta saamme poimia niin salaatit, tillit (hieman liikaakin!!), herneet, pinaatit, ruohosipulit, mausteet, kesäkurpitsat, vähän kurkkua ja toivottavasti vielä tomaattiakin. Samoin maan alla on vielä kasvamassa keltajuurta, perunaa ja porkkanaakin. Ei tällä ihan koko talvea perhettä ruoki, mutta aika hyvin kesän apuna kuitenkin.

 

Yksi iso haave on siis toteutettu! Tämä iso onneksi antaa niitä pieniä haasteita niin kesään kuin talveenkin. Tällä hetkellä tulossa on ainakin lämmitysjärjestelmän vaihto, lapsille omat huoneet, vessan tapetin vaihto ja parin vuoden sisään pitäisi remontoida koko kylpyhuone-kodinhoitohuone kombokin. Pihassakin riittää tekemistä kun vauhtiin on päästy, ja nyt puoliso on aloittanut haaveilun jo kasvihuoneestakin.

Omakotitalo, hyvä kohde haaveille ja kaikelle ylimääräiselle rahalle 😉

 

Samankaltaiset artikkelit

Yksi kommentti

  1. Minä haaveilen että vielä joskus jaksaisin kasvimaan perustaa.. Vadelmaa saadaan pakkaseen omasta pihasta litratolkulla ja herukkaakin syötyä suoraan puskista..

Vastaa käyttäjälle Raisa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *