| |

Saavutetut unelmat

img_0744

 

Niinä päivinä kun on haasteellista töissä tai kotona, pohdin usein miten olen tännekin tilanteeseen päätynyt. Osa on sattumaa, osa omasta tahdostani. Osa haaveiden tuomaa ja osa silkkaa virran viemää.

 

Olemme 15 vuoden ajan tehneet ystäväni kanssa viiden vuoden tavoitteita. Ensimmäiset raapaistiin paperille lukion filosofiantuntien välissä, ja uusimmat allekirjoitettiin lasten luistelutunnin katsomossa vuosi sitten. Vaikka eräässä muutossa hukkasinkin vanhat tavoitteeni, voin silti olla ylpeä kaikesta siitä mitä olen saavuttanut.

Ihminen harvoin antaa kiitosta itselleen. Minä haluan nyt kiittää itseäni ja tätä tilannetta, ja suosittelen tätä muillekin. Yllättävän puhdistavaa.

 

Minulla on ammatti.

Haaveilin pitkään urasta näyttelijänä. Ilmaisutaidon lukiossa totesin muiden olevan parempia lavalla, minä nautin enemmän tunteesta lavan takana. Käsityöalasta aina innostuneena päätin opiskella teatteripuvustajaksi. Tämän jälkeen hankin vielä toisenkin ammatin, ja nyt lopulta teen vielä aivan eri palkkatyötä. Kaikki ammatit ovat tuoneet minut tähän, ja jokainen työpaikka on ollut opettavainen.

 

Töiden suhteen olen siis todella tyytyväinen, ja etenkin jaksan iloita jokaisesta säännöllisestä palkkakuitista, joita saan. Mietin eilen miksi palkitsen lapsiani tarroilla, mutta en itseäni. Lopulta tajusin minun palkinnon olevan palkkakuitissa. Asia, joka ilahduttaa minä joka kuukausi, vaikka ehkä minä aion tienata myös tarrojakin.

 

Juustoa leivän päällä

Kun muuttaa yksin ensimmäiseen omaan soluhuoneeseen 16-vuotiaana ja tulot ovat pelkästään lapsilisät ja asumislisä, voisi sanoa että kaikesta pitää säästää. Luojan kiitos silloin ei ollut vielä pikavippejä, joten oli elettävä niillä omilla pienillä rahoilla ja opeteltava elämään säästeliäästi. Lähes 8 vuoden opiskeluputki takasi aina tyhjän jääkaapin, jossa juusto oli suoranainen harvinaisuus. Onneksi oli opiskelijoiden halvat ruuat ja säästeliäs mieli, mutta kyllä se välillä tiukkaa teki.

 

Joku piheys jäi kummittelemaan alitajuntaan, sillä en vieläkään osaa ostaa Oltermannia kalliimpia juustoja. Kauhulla surin nykyisen hallituksen päätöstä leikata opiskelijoiden koko kuun ruokarahat, ja joskus mietin miten omat lapseni tulevat pärjäämään. Ehkä vien heille kerran kuussa juustopaketin jääkaappiin. Ja ostan kukkia pöydälle piristykseksi.

 

IMG_1455

 

 

Hyvinvoiva avioliitto ja terveet lapset

Ajattelin etten mene koskaan naimisiin. En olisi tarvinnut siunausta liitolle tai paperia todistaakseni rakkautta miehelleni, mutta suostuin siihen viralliseen paperiin hänen toiveestaan. Menimme naimisiin salaa ja onnellisina, ja on suuri ilo todeta vielä 7 avioliittovuoden jälkeenkin tämän olleen erittäin hyvä päätös. Niin kuin Samuli Putro juuri sanoi parisuhteista, itse pystyy moniin asioihin yksin, mutta kaikesta tulee niin paljon isompaa kun meitä on kaksi.

On ollut myös kunnia saada lapsia, ja on ollut ilo saada perusterveitä lapsia. Vaikka molempien lasten vauva-aika oli takkuista ja hermoja raastavaa, on mahtavaa huomata miten terveitä ja reippaita lapsia olemme onnistuneet kasvattamaan. Fiksuja, hauskoja ja mahtavia lapsia, joista on iloa joka päivä.

 

Omakotitalo

Tästä olen puhunutkin koko syksyn. Se ensimmäinen muuttokuorma lähes 20 vuotta sitten oli pieni, ja pahvilaatikot mahtuivat helposti auton kyytiin. Silloin tärkeintä oli vain saada oma koti, ja oikeastaan kaikki asunnot sen jälkeen ovat tuntuneet kodeilta. Omanlaisiltaan, mutta toki tämä talo oman pihan kanssa on aivan omaa luokkaansa. Haave, jota pidin pitkään mahdottomana, ja haave joka kuitenkin lopulta toteutui. Oma talo ja piha, tästä minä olen haaveillut.

 

IMG_1579

 

 

Innostus käsitöihin

Oli aika jolloin opiskelu ja muut harrastukset veivät kaiken ajan käsitöiltä. Oli aika jolloin kokeilin ostaa tuotteita kaupasta, mutta joka kerta totesin voivani tehdä ne kyllä itsekin. Oli myös aika jolloin luovuin neulomisesta saadakseni tehdä muita käsitöitä, ja toisaalta taas on ollut ilo huomata että käsillä tekeminen on aina kulkenut jotenkin mukanani. Oli se sitten valokuvausta, ompelua tai neulomista, kausittain ja välillä pidemmän tauon kera.

 

Ihan omasta tahdostani, ja aina uutta oppien. Niitä ohjeita en tosin lue edelleenkään täysin kirjaimellisesti. Onneksi olen sentään oppinut kirjoittamaan neuleohjeita myös teille, ja ajatuksissa siintää jo eräänlainen neuleklinikka!

 

 

IMG_1506

 

 

Oma kunnon kamera

Muistan kuinka vuonna ’97 istuin ystäväni kanssa pilkkopimeässä koulun väestönsuojassa ja irrotin kamerasta filmirullaa kädet täristen. Kun itse ottamat kuvat vielä kehitettiin itse erilaisissa liuoksissa liottamalla, oli innostus valmis. En ymmärtänyt mitään lainakameran säädöistä tai litkuista, mutta ymmärsin että valokuvaaminen tuli elämääni jäädäkseen. Mustavalkoisia itse kehitettyjä kuvia en ole tehnyt vuosiin, mutta itse kuvaamisesta ja kameroista olen oppinut tämän jälkeen hurjasti. Oman järjestelmäkamerani hankin vasta vuonna 2009 palkintona itselleni pois maksetuista opintolainoista. Paras palkinto ikinä.

 

Elämää ilman riippuvuuksia

Olen ollut tupakoitsija, lähellä alkoholismia ja sokeririippuvainen. Viimeisimpänä luovuin sokerista vuosi sitten, joka on ollut todella opettavainen päätös. Pystyn hyvin elämään ilman näitä kaikkia, ja alkoholin suhteen minusta onkin huomaamattani tullut lähes absolutisti. En koe menettäväni mitään, vaan pikemminkin saan parempia huomisia. En joudu katumaan, pyytelemään anteeksi tai syyttelemään itseäni. En tokikaan kadu niitä kokeiltuja vuosiakaan, sillä niistä opin etten selkeästikään osaa nauttia kohtuudella. Toki voisin silti harkita enemmän mitä sanon ääneen ilman alkoholiakin, joten kaikesta ei voi syyttää edes riippuvuuksia.

 

Olen siis onnistunut säätelemään omia riippuvuuksiani, ja siitä jos mistä olen äärimmäisen ylpeä. Viime vuonna aloitettu kuukauden sokerilakko päätyi melkein vuoden mittaiseksi kokeiluksi, ja oikeastaan aion jatkaa sitä myös tänä vuonna.

 

Kas näin. Nyt saa taputtaa itseään olalle ja asettaa uusia haaveita ja tavoitteita. Ne voivat olla pitkän ajan tavoitteita, tai lyhyen ajan haaveita. Ne voivat vaihtua nopeasti uusiin tai jäädä taustalle odottamaan parempaa ajankohtaa. Lopulta ne kuitenkin auttavat pitkässä juoksussa ja elämä saa isompia merkityksiä.

 

IMG_1769

 

 

 

Samankaltaiset artikkelit

Yksi kommentti

  1. Ihana lista! On loistava idea listata jo toteutuneet sekä ne tavoiteltavat unelmat. Niiden lukemisesta tulee varmasti onnellinen olo. Minulle on muuten jäänyt opiskeluajoiltani myös jonkinlainen piheys päälle (hoitovapaalli ihan hyvä asia). Minä pihistelen kukkakimpun ostamisessa, vaikka rakastan juuri tulppaaneja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *