Kahden kerroksen puutalo

 

 

Olen asunut ensimmäisen viikoni omakotitalossa. Kestää oma aikansa tottua uusiin ääniin, valoihin, talon henkeen ja oppia sen niksit. Hymyilen kuitenkin joka kerta kun näen talon, tai kun herään hämyiseen aamuun. Tavaratkin alkavat vihdoin löytämään paikkansa, ja ensimmäiset tapetitkin on revitty seiniltä.

 

Kuten aina uudessa kodissa tai ainakin omakotitalossa, on tässäkin tehtävää. Paljon on jo meidän mielemme mukaista, ja paljon saa aikaan pienellä viitseliäisyydellä. Kun pari viikkoa sitten myimme ja lahjoitimme omaisuuttamme tori.fi kautta, on aika alkaa metsästämään sitä kautta myös uutta. Ostoslista siis muokkaantuu talon mukana.

 

Verhot ovat toki kaikki väärää mallia, mattoja tarvitaan jokunen lisää ja pihatarvikkeita sitäkin enemmän. Jo nyt on aloitettu säästäminen kylpyhuoneremonttiin, ja tiukkaa kisaa säästöjen kohteesta käydään myös lämmitysjärjestelmän uusimisesta. Maalia saa kulumaan aina, mutta muuten 16 vuotta vanha talo on hyvässä kunnossa.

 

 

Kestää aikansa tottua kahteen kerrokseen. Eräänä iltana parin sekunnin ajan kuuntelin pyykkejä ripustaessani miten yläkerran asunnossa joku poraa näinkin myöhään illalla. Närkästys muuttui tajutessani että ME asumme yläkerrassa, ja ääni olikin legolaatikon tonkimista. Ei siis enää naapureiden närkästyttämistä, ainoastaan oman kodin ja perheen ääniä.

 

Minä rakastuin asunnon avaraan olohuoneeseen. Koko talon korkuinen olohuone on toki haasteellinen lamppujen vaihdon kannalta. Kun ilta-aurinko paistaa olohuoneen ikkunoista sisään, ei ole tarvinnut katua päätöstämme. Keittiön kaksi ikkunaa takaavat lisää avaruutta ja myös portaat olen ottanut päivän treeninä.

 

Te toivoitte pohjapiirrosta, ja tässä se on. Kaikki ovet ja kaapit eivät ole oikeilla kohdillaan, sillä tämä on piirretty talon alkuperäisten piirrosten pohjalta. Kuvasta puuttuu esim. takkahuoneessa sijaitseva seinän mittainen kaapisto, ja kodinhoitohuoneesta taas ei löydy toivomaamme käsienpesuallasta. Asunnon pohja toimii kuitenkin hyvin tarpeisiimme ja se lienee tärkeintä. Minä aion aloittaa kuitenkin niistä pienistä asioista, joita saa ommeltua tai neulottua. Tehdään tästä juuri meidän kotimme, aivan omalla tavallamme. Hitaasti ja rauhallisesti.