Tukholma lapsiperheen näkökulmasta

 

Matkustamme säännöllisen epäsäännöllisesti Tukholmaan ystäväperhettämme tapaamaan. Matka Hämeenlinnasta Tukholmaan koostuu aina matkan tärkeydestä, erilaisista kulkuneuvoista ja eväshetkistä. Pillimehut ovat yleensä tyhjentyneet junassa jo ennen Riihimäkeä, ja Helsingissä voi ihmetellä ratikkaa, laivoja ja lopulta Pikku Myytä, Harri Hyljettä tai Muumipeikkoa. Laivalla taas on musiikkia, ruokaa, leikkipaikkaa, portaita, hytin sängyt, meri laivan ikkunoista, kesäisin temppurata laivan kannella ja iltaisin kaiken päätteeksi vielä lasten oma disko. Jos uni ei tule ennen sitä.

 

Tällä kertaa Silja Symphony oli uudistanut lasten leikkipaikan täysin, ja pieni huone oli vaihtunut ilmaviin tiloihin viidennessä kerroksessa kaukana muusta hälystä. Aivan mahtava uudistus, ja tekemistä löytyi kaikille. Tälläkin kertaa lapset osallistuivat piirustus- ja värityskilpailuihin, ja tälläkin kertaa PikkuSisko sai taas palkinnon. Oli myös muita kilpailuja, etsintätehtäviä ympäri laivaa ja leikkihuonetta. Näistä tykkää enemmän IsoSisko, ja hytti onkin siis enemmän vain nukkumista varten.

 

 

Tukholmassa on joka kerta uutta nähtävää. Kun ensimmäisinä vuosina lapsille riitti vielä metro, lähijuna ja ystäviemme lähipuisto, on viimeisen vuoden aikana nähty nyt myös Junibacken, Vasa-laiva ja Naturhistoriska riksmuseet. Näistä kaksi ensimmäistä sijaitsevat aivan vierekkäin, ja varsinkin kesäisenä heinäkuisena päivänä niihin päästäkseen saattaa joutua hieman jonottamaan. Kuumana päivänä Vasa laiva oli kuitenkin yllättävän kiinnostava myös lasten mielestä, ja varmasti kiinnostusta lisäisi mikäli he olisivat nähneet jo Pirates of the Carribean elokuvat.

 

Junibacken taas sisälsi juuri sen, mitä lapsiperhe voi vain toivoa. Lapsille tuttuja hahmoja, aikuisille todella hienosti toteutettu satujuna ja lopuksi vielä kiipeilyä Peppi Pitkätossun talossa. Kun ruokailunkin voi hoitaa lasten kanssa värikkäästi, ei sitä oikein muuta kaipaakaan. Tänne palaamme varmasti vielä uudelleen parin vuoden päästä.

 

 

 

Nyt päätimme jatkaa museoilla, ja vuorossa oli Naturhistoriska riksmuseet. Sinne pääsee kätevästi satamasta yhdellä metron vaihdolla, ja sisäänpääsy tavallisiin näyttelyihin on täysin ilmaista. Jos dinosaurukset ja mammutit ovat liian jännittäviä, löytyy näyttely myös ihmisestä, jossa pääsee testaamaan niin omia taitojaan kuin vaikka katsomaan mikroskoopilla omaa ihoa. Minut yllätti painavat aivot, huono tasapaino ja oravan todella ohuet luut. Lapset pääsevät myös itse kaivamaan luita, ja ihmisen historia on taitavasti kerrottu.

 

Oikeastaan luonnontieteellinen museo oli näistä kaikista kolmesta paras. Se oli opettavainen, ei liian turisteille suunnattu ja silti loistokkaasti toteutetut näyttelyt. Ruokaa oli tarjolla parissakin pisteessä, ja vanha mahtipontinen kivitalo sisälsi paljon enemmän kuin pystyin edes toivomaan. Suosittelemme siis kaikenikäisille lapsille, ja myös vanhemmille. Kätevimmin siellä pääsee liikkumaan ilman rattaita, mutta löytyi sieltä hissikin.

 

 

Talvinen risteily sai paluumatkalla hieman erikoisemmat yllätykset. Yön pimeydessä laiva päätyi pelastusoperaatioon, toinen lapsi putosi rytinällä yläsängystä ja kävipä vierailulla hammaskeijukin. Ensimmäistä kertaa selvisimme ilman buffet illallisia, lapset söivät vain puolikkaat jäätelöt ja minäkin sain todella loistavaa ruokaa laivan italialaisessa ravintolassa. Kantorepulla selvisi pitkätkin kävelymatkat kolmevuotiaan kanssa, hytti ikkunalla ja televisiolla oli pelastus, mutta ikkuna sinne ostoskäytävällekin on mielenkiintoinen. Uudistunut lasten leikkitila vei kuitenkin voiton, ja Tukholma ei petä koskaan. Tiedämme siis minne mennä ensi kesänä 😉