|

Viisi

Helmikuu11 osa4 006

tammikuu11 osa6 110

 

Aina syntymäpäivien kohdalla mietin ketä tässä tulisikaan eniten lahjoa. Sitä lasta joka on kasvanut hyvällä ruualla, lämmöllä ja juoksuaskeleilla. Vai meitä vanhempia, jotka ovat jaksaneet nukuttaa, nousta keskellä yötä, herätä ennen kellon soittoa ja pyyhkiä pyllyä kesken hienon ravintolalounaan.

 

Lahjat suon toki mielelläni aina lapselle, mutta sen palan kakkua nostan aina itselleni hyvästä saavutuksesta. Siitä, että olemme yhä pysyneet vahvoina, oppineet uusia lahjontakeinoja ja välttyneet suuremmilta kaaoksilta. Tai oikeastaan suon itselleni jokaisella lapseni syntymäpäivällä niin monta kakun palaa kuin vain jaksan syödä, sillä olemme kyllä sen ansainneetkin. Ainakin lähes aina.

 

IMG_5606

IMG_0144

Tänä vuonna nostan sokeritonta kakkua suuhuni ja juhlin koko vuoden saavutuksia. Lapsi on oppinut toimimaan ryhmässä päiväkodissa, melkein lukee, laskee sataan, rakentaa ohjeen mukaisesti legoilla, auttaa pikkusiskoaan, leipoo aina tilaisuuden tullen, saa palkinnot tarroina, pusuina tai uimahallireissuina, luistelee, on kasvattanut pois etuhiuksensa ja antaa tehdä jo lettejäkin.

 

Saan kohta taas ommella uusia housuja, pipoja ja kevättakkeja. Opettaa vähennyslaskuja, vaikeampia yhteenlaskuja ja toivottavasti lisää lukemista ja kirjoittamistakin. Hän piirtää perheensä kuvia, leikkaa tarkasti ja kertoo mainioita tarinoita arjesta. Kyselee vaikeitakin kysymyksiä, tietää jo Antti Tuiskun mutta kuuntelee silti mieluummin Mimmejä, ja odottaa ihan kaikista eniten reissuja, elokuvia ja aikaa mummojen ja pappojensa kanssa.

 

Tänä yönä aion ommella hänelle yhden Frozen pipon, antaa pusun poskelle ja letittää letin huomista varten. Paistaa popcorneja päiväkotiin ja muistella ehkä hieman viiden vuoden takaista Taysin synnytyssalia. En tirauta kyyneliä, vaan kiitän ja onnittelen miestäni, ja suunnittelen sitä sokeritonta kakkua.

 

IMG_1766

IMG_1752

Samankaltaiset artikkelit

4 Kommenttia

  1. Ihanasti kirjoitettu. Juuri noin minäkin ajattelen. Syntymäpäivänä saa onnitella itseäänkin, että on jaksanut olla äiti, kannustaa ja kasvattaa lasta, pidentää omaa pinnaa ja olla kärsivällinen, huolehtia, huolestua, puhaltaa pipiin ja ottaa syliin. <3

    1. Kiitos! Ihan kaikista eniten kiitän sitä, että ollaan pärjätty miehen kanssa yhdessä. Toinen handlaa toiset asiat paremmin kuin toiset, ja yhdessä selvitään siis vielä paremmin. Ja juuri noin, lapsi kasvattaa myös meitä samalla kun me yritetään kasvattaa lasta 🙂

  2. Paljon onnea tyttärelle ja äidille <3 huomenna juhlitaan myös meidän tytön 5v päivää. On ollut ilo seurata näiden tyttöjen kasvua jo masusta asti 🙂

    1. Tämä on kyllä ollut hieno matka, ja ihana seurata myös teidän tytön kasvua. Niin ja onnea!!

Vastaa käyttäjälle Pikku Akka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *