Rakkauden joulu

Pitkään ja synkkään syksyyn onkin kaivattu lämpöä ja rakkautta. Aattoaamun jännitys tiivistyikin huippuunsa ei niinkään joulupukin odottamisen vuoksi, vaan uuden sukulaisen syntymisen jännitykseen.Samaan aikaan kun me muut availimme lahjakääreitä, käärittiin sairaalassa kapaloon lasten uusi serkku. Aika mahtava aloitus joululle, vaikka itse vauvaa emme ehtineetkään vielä nähdä.

Ilo ei loppunut uuteen serkkuun, vaan hieman kauempaakin löytyi paljon uusia sukulaisia. Kun koko syksy on ollut taistelua ja hieman synkkiä tulevaisuuden näkymiä, on rakkauden ja ilon täyteinen joulu ollut äärimmäisen piristävää. Meidän perheen joulu meni ehkä puoliksi autossa istuessa, mutta samalla saimme nähdä uusia kasvoja joulupöydässä, punastuvia poskia ja puhelimien salamyhkäistä näpräystä jälkiruuan aikaan. Ne kahden päivään ajetut 500 km eivät siis olleet ollenkaan turhia. Rakkautta tuntui olevan ilmassa enemmänkin, aika mahtavaa oikeastaan.

Kyllähän se pukkikin toki kävi. Serkun lisäksi lapset saivat niitä toivottuja lahjoja, luistimet, kirjoja ja muuta tarpeellista ja viidyttävää. He väsyttivät itsensä leikkimällä piilosta, laulamalla joululauluja autossa ja joulupukille, maistelemalla ennakkoluulottomasti joulupöydän antimia ja säästämällä viimeisetkin leikkimielet vielä kotimatkan huoltoasemapysähdykselle. Tänään onkin levätty, kiistelty mitä elokuvia katsotaan missäkin järjestyksessä ja turvallisuuden vuoksi IsoSisko on kulkenut päivän uusi kypärä päässään.

Minä aion nyt kääriytyä oman kullan kainaloon, ja ehkä mekin taistelemme siitä mikä elokuva on tänään viihdyttävin, eli nukuttavin. Vielä on suklaata jäljellä ja ehtii sitä olla syömättä myöhemminkin.