Farkkukoira ja iloa pakolaisille

 

Harva on voinut tällä viikolla välttyä näkemästä kuvia pakolaiskriisin uhreista. Kuolleiden lasten kuvat ovat ovat saaneet meidät miettimään miten voisimme antaa oman panoksemme pakolaisten avuksi. Jo päivä niiden kauheiden kuvien jälkeen siivosin kaappejamme ja kyselin minne lasten liian pieniä vaatteita voisi lahjoittaa.

 

Perjantaina mies vei Spr:n Hämeen toimistolle kolme kassillista tavaroita. Toivottuja verhoja, talvivaatteita, pipoja, huiveja, kenkiä ja tietenkin niitä lastenvaatteita. Tuntui ettei tämä kuitenkaan riitä, mutta valitettavasti paikalliset vastaanottokeskukset ovat sen verran kaukana ettei oma aikani tällä hetkellä riitä avuksi. Niinpä päätin ommella lapsille edes jotain pientä.

 

Jokunen vuosi sitten ompelimme muiden ompelijoiden kanssa isot kasat pehmoleluja eri sairaaloille. Kun lapsi joutuu yllättäen sairaalaan, jää kaikki yleensä kotiin. Niinpä siellä oleva pehmolelu saattaa auttaa ja tukea, kuunnella ja olla unikaverina. Antaa toivoa ja tukea hädän hetkellä. Ompelin silloin viitisen lelua lähisairaalaamme. Noin puoli vuotta myöhemmin oma lapseni leikki yhdellä noista pehmoleluista lääkärin vastaanotolla, jolloin kaikki apu konkretisoitui ja tiesin miten tärkeä apu pienellä ompelulla voi olla.

 

Kun nyt mietin mitä pieni lapsi saattaa kuukauden matkallaan tänne asti kokea, koen pieneksi vaivaksi ommella pari lelua heille turvaksi vastaanottokeskukseen. Oikeastaan tuntuu etten voi jättää tätä tähän, vaan aion ommella vielä lisää.

 

 

Koirien kaavat ovat “Vanhat farkut uusiksi”-kirjasta. Tämä Pirkko Kuuselan kirja antaa mainioita vinkkejä farkkujen kierrätykseen. Itse ompelin kirjasta siis kaksi koiraa. Toinen on farkuista ja toinen flanellista, molemmat juuri kainaloon sopivia. Tai pienemmälle lapselle käyvät myös ratsuvälineenä, unityynynä tai muuten vain seurakaverina. Aion siis ommella näitä lisää, mutta hieman pienemmillä silmillä. Yleensäkin pehmolelujen hankalin osuus on mielestäni silmät, mutta voi ne lelut olla ilman silmiäkin. Lapsen mielikuvitus pelastaa meidän aikuisten mokat.

 

Se miten eri paikkakunnilla kerätään avustuksia, riippuu kyseisen paikkakunnan Spr:n toiminnasta. Minä kerään ehkä isomman  määrän ja toimitan myöhemmin joko Konttiin tai suoraan vastaanottokeskukseen. Myös lahjoittamalla rahaa voi auttaa pakoisleirejä jo sodan alkulähteellä, sekä myös Välimerellä. Lahjoituksen voi antaa esim. sivussa olevan keräyslippaan kautta.

 

Jos lähistöltä löytyy ystäviä jotka haluavat ommella näitä enemmän, voinemme varmasti järjestää pienen ompeluillan tai ainakin kaavojen vaihtamista. Yhteinen keräys tuntuu aina paremmalta kuin omat pari lelua.