Sadon perässä
Joka päivä huomaan pihassa uuden kasvin puhkeavan kukkaan, ja värittävän pihaa uudella tavalla. Lasten kasvaessa oma rauhallinen rivitaloyhtiön piha on kultaakin arvokkaampi, varsinkin kun ne leikkitoveritkin löytyvät aivan naapurista. Yhdessä juokseminen, keinuminen, puuhun kiipeäminen ja talon ympäri juokseminen voittaa sisäleikit kymmenen nolla. Ja niin sen pitääkin.
Tänä vuonna aiomme saada taas jotain satoa. Etupihan terassille on päässyt jo yritti jos toinenkin. Osa on noukittu kaupan hyllystä ja osa jaksettu kasvattaa jopa siemenestä asti. Takapihallamme käyneet metsämiehet saivat pihallemme jopa ensi kertaa valoa, joten uskallan toivoa muutakin kuin persiljan nousua mullan alta.
Mopo lähti käsistä paikallisessa kasvihuoneessa. Onneksi mieheni auttoi kantamaan niin omat kuin taloyhtiön kukatkin paikoilleen ja lisää väriä on juhlittu myös lasten kanssa. Kesässä kun parasta on kukkien kastelu. Mikään muu ei saa pienempää lasta sisähommista niin nopeasti liikkeelle, ja lämpimänä päivänä lapset kastuvat enemmän kuin ne kukat. Mutta ei sillä niin väliä, kesä kuivattaa. Myös pyykit, joiden tuoksu iltaisin on jotain niin erikoista. Kumpa se tuoksu säilyisi talveen asti.
Mieleni on jo lomassa. Niissä kiireettömissä päivissä, pihan askareissa ja iltojen juoksulenkeissä. Lasten pyöräretkissä, rannan hiekkakasassa ja virkkaushetkissä hiekkalaatikon reunalla. Koska onhan nyt jo kesä. Ihan sama miten tuulee, on kylmä ja myrskyää. On silti kesä. Aivan perinteinen kesä kukkien kukintoineen ja kärpästen pörinöineen. Itikatkatkin ovat jo heränneet ja muut pörriäiset rientäneet töihinsä.
Oi ihana kesä, kiitos kun saavuit!
Ihana postaus <3!
Kiitos Bleue! <3