Kissojen kestävä kiipeilypuu

Sanotaan ettei köyhän ole varaa ostaa halpaa. Näin vanhemmiten olen oppinut kuinka vanha sanonta pitää enemmän kuin paikkansa, ja olen oppinut panostamaan laadukkaisiin tuotteisiin.

Teimme vuoden vaihteen jälkeen pieniä sisutuksellisia muutoksia ja kissojen kiipeilypuu muutti vihdoin lastenhuoneesta olohuoneeseen. Riisuimme puusta isojen kissojen esteenä olleet narut pois, ja pitkästä aikaa puu on saanut ansaitsemansa huomiota myös kissoilta. Makoilivat he tasoilla aiemminkin, mutta varsinkin ylätaso jäi puoliksi käyttämättä lastenhuoneessa.

Kiipeilypuista näkee vähän kaikenlaisia virityksiä myytävänä. Kun kuusi vuotta sitten muutimme miehen kanssa saman katon alle, tuli ajankohtaiseksi kunnollisen kiipeilytelineen hankkiminen. Kissamme ovat isoja pitkäkarvaisia kolleja, joilla on myös voimaa ja painoa enemmän kuin pienessä maatiaisnaaraassa. Halusimme tästä syystä kestävän, kattoon kiinnitettävän ja toimivan systeemin. Kun kerran panostaa, saa siitä nauttia enemmän kuin vuoden tai kaksi.

Päädyimme lopulta suomalaiseen Catmax-kissapuuhun. Runko on kiinnitettävissä moneen eri korkuiseen huoneeseen ilman ruuveja tai kattoon jääviä jälkiä, ja puuhusta saa koottua juuri sellaisen kuin toivoo. Me valitsimme monitasoisen, mutta luonnolisen värisen kokonaisuuden kissoillemme. Hinta kirpaisi sen hetken, mutta näin kuuden vuoden jälkeen voin olla edelleen äärimmäisen tyytyväinen ratkaisuumme. Kertaalleen kotikin on vaihtunut korkeista huoneista matalaan 70-luvun rivitaloon, mutta niin vain Catmax sopi molempiin ilman lisäosia. (Tosin firma saisi uudistaa kyllä nettisivunsa)

Siinä missä edellisissä asunnoissa on ollut kissoille verkotetut parvekkeet, olemme tässä asunnossa rakennuttaneet kissoja varten kokonaan verkotetun etuterassin. Nyt näin talvella kissat käyvät huutelemassa linnuille ehkä kerran päivässä, kesällä taas siellä asutaan lähes enemmän kuin sisällä. Näin talvella kaikki sisällä olevat neliöt on otettava käyttöön, ja tämä kissapuu vie tilaa yllättävän vähän. Työ on suomalaista käsityötä, ja lisäosia saisi ostettua mikäli niitä vielä kaipaisi.

Lemmikkieläimen pitäminen ei ole ekologista, sen tiedän. Mikään ei kuitenkaan voita sitä lämpöä, joka tulee kissan kehrätessä sylissä kylmässä talvi-illassa. Näitä kissoja ei väkisin pidetä sylissä, mutta niin vaan ne änkevät syliin heti kun lapsi siitä lähtee.