Kaapin kätköistä uuteen elämään
Olen käynyt ostoksilla omassa vaatekaapissani enemmänkin. Villavaatekokeilujen jälkeen tajusin lasten tarvitsevan pitkähihaisia tunikoita. Perusvärejä, jotain simppeliä ja arkista. Sellaisia, joilla ei olisi niin väliä vaikka tomaattikastikkeet pysyisivät rinnuksilla pidempään, tai jos ne unohtuisivat päiväkodin lokeroon moneksi viikoksi.
Kaivoin kaappini uumenista kolme vanhaa paitaani. Siniset pääsivät Isosiskon vaatekaappiin, ja lapsi tuntui ottavan tunikat vastaan suurella innolla. Näiden kainaloihin jämähtäneet deodoranttitahrat leikkaisin pois ennen uudellleen ompelua, ja molempien helmat, resorit ja pääntiet säästin lähes sellaisenaan. Pikaiset ompelut tarpeeseen.
Viininpunainen paita muuntui Pikkusiskon mekoksi, sekin hyvin pikaisella ompelulla. Mietin pitkään sovittavani helmaan taskun, mutta lopulta päädyin kuitenkin erittäin yksinkertaiseen mekkoon. Itse kangaskin oli jo hieman nuhjaantunut, joten seuraavaksi toivon kaikki pinttyvät tahrat tähdättävän vain ja ainoastaan tähän mekkoon.
Kaappiini jäi yhä shoppailtavaa ja tuunattavaa. Nämä muokkaukset ovat siitä mainitoita, että ompelu on nopeaa kun helmakäänteet, pääntiet ja muut vaikeimmat osat on jo valmiiksi ommeltuja. Näiden lisäksi muokkasin vanhaan mekkoon vielä uuden pääntien resorin. Pääntie suureni hieman liikaa, mutta näin tunika sai aivan uuden elämän kun vanha likainen resori vaihtui uuteen.