Mielen silitys
Saimme eilen mieheni kanssa yllättävän treffihetken. Sijoitimme ylimääräisen yhteisen ajan tukemalla suomalaista elokuvateollisuutta, ja nautimme Mielensäpahoittajan hyvästä seurasta. En ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta elokuva teki kyllä vaikutuksen.
Lopputekstejä lukiessa tajusin todellisuuden. Jos olisin tehnyt hieman eri valintoja kymmenisen vuotta sitten, voisi minunkin nimeni näkyä valkokankaalla kymmenien muiden nimien joukossa. Glamourin sijaan vietin perjantai-iltani onnellisesti silittäen. Suurin ikinä saamani perintö pääsi vihdoin oikeaan käyttöön, ja onneni on ollut niin huipussaan kun mitä materia nyt vaan voi tuoda.
Olen viime päivinä silittänyt lähes kaiken mitä lapset ja mies ovat minulle tuoneet. Kun puhun silittämisestä, puhun silittämisestä oikealla höyryhärvelillä. En olisi vuonna 1998 juuri hiukseni pois ajalleena teininä koskaan kuvitellut nauttivani tästä rakkaan sukulaiseni hehkuttamasta laitteesta. Nyt se on kuitenkin saanut minulta arvoisensa kodin. Laurastar on enemmän kuin silitysrauta, ja se on enemmän kuin perintöni. Se on alkusysäys opinnoilleni ja valitsemalleni käsityöalalle. Alalle, jonka työllisyys on ajettu alas maassamme.
En ole kuitenkaan pahoittanut mieltäni valinnoistani. Teen töitä omaa alaani sivuten, ja nautin tekemästä työstäni. Suosittelen käymään elokuvissa Mielensäpahoittajan kanssa, ja katsojalukujen mukaan moni on niin tehnytkin. Mitä sinä tykkäsit?
