Yksi uhmaikäinen ja sen sisko

Syksyn myötä on hienoa huomata uusia asioita. Olen pikkuhiljaa jo myynyt kaikki perheemme kestovaipat. Pyykin määrä tuntuu vähentyneen huomattavasti kun perheessä ei ole enää vaipatettavaa. Isompi kiipeää puuhun, ja pienempi loruttelee jo “kaski”, “koome”, neejä”, “viisi” ja “kuusi”, ja viihtyy ruokapöydässä pidempään kuin isänsä. Ja se on aika kauan se.

IsoSisko osaa jo valita omaan mekkoonsa napin. Hän osaa pyytää äitiä ompelemaan, ja pyöräilee kauppaan ja takaisin ilman suurempia tuskia. Kiireessä unohtuu kuitenkin vielä yllättävän moni asia niin kissaportin sulkeminen kuin pipon ulos jättäminenkin. Molemmat nukkuvat päivällä aivan liian vähän jos ollenkaan, mutta öisin meidän tarvitsee heräillä enää harvoin.

Pienemmän taaperovuosi lähenee jo uhkaavasti loppuaan. On aivan mahtavaa olla kohta jo kahden leikki-ikäisen äiti. Pikkusisko osaa jo lähes yhtä vaikeita palapelejä kuin isosiskonsa, ja isompi taas yllätti eilen piirtämällä ensimmäisen oikean tarinan paperille. Kahden ukkelin kävelymatka kissan kanssa päättyi ukkoskuuroon ja vesisateeseen, ja tarina päätyi lapsen itsensä toimesta jääkaapin oveen asti. Kun omastakin mielestä tuli niin hieno tarina ja kuva.

Yksi tärkein etappi saatiin kuitenkin päätökseen. Kun ei ole enää vaippoja, ei ole enää vuoden vaivannutta ihottumaa. Ja kun ei ole ihottumaa, ei tarvitse kortisoonia. Mikä sen parempaa kuin olla huhtikuusta asti rasvatauolla. Emme ole käyttäneet niin yhtään mitään rasvoja, ja ruokia taas on lisätty sen verran kuin vain on ollut jäljellä. Eli käytännössä syömme kaikki vihdoin samaa ruokaa. IsoSisko puhuu kuitenkin ryhtyvänsä kasvissyöjäksi.

Tänään katsoimme PikkuSiskon päivän kunniaksi Toukon muovailemia kukkia. Ei voi kuin olla onnellinen miten hankalan alun jälkeen olemme vihdoin tässä. Kaksi kinastelevaa, mutta tervettä lasta. Sisarukset jotka opettelevat nukkumaan kerrossängyssä, ja jotka ihailevat kaikkein eniten naapurin poikaa. Ja isiä. Tytöt joille voi ommella lisää vaatteita sen kun vain ehtisi ilman huolia rasvaläikistä tai väärästä materiaalista iholle. Ehkä talvi tuo taas jotain haastetta, mutta ei ajatella sitä vielä. Nautimme vain puun antamista omenoita.