Ompelukoneeni
Töiden aloittaminen loman jälkeen, flunssa ja pari hieman epäonnistunutta tekelettä ovat saaneet aikaan pienimuotoisen ompelujumin. Koska ei tee mieli nyt tarttua keskeneräiseen vaatepinoon, voin hieman näyttää millä normaalisti ompelen.
Ompelukoneenani minulla on luottokaverini, Pfaff Select 1540. Tämä kaveri on ollut seuranani jo 13 vuotta, eikä meillä ole juuri riitoja. Viimeisin epäselvyys hoitui kunnollisella puhdistuksella, jonka jälkeen ollaan tultu toimeen erittäin mallikkaasti. Esim. oikeassa huollossa tämä kone ei vielä kertaakaan käynyt.
Kun hankin konetta opiskeluaikoina, oli markkinoille juuri ilmestyneet electroniset ompelukoneet. Tuolloin niissä oli toki hyvää, mutta oli hieman huonoakin. Esim. kovalevy saattoi mennä pilalle jos koneen toi pakkasella sisälle liian nopeasti, ja se oli koneen loppu. Myös korjaus oli tuhottoman kallista, ja muutenkin tyyppivikoja tuntui olevan enemmän kuin vanhoissa malleissa. Näiden takia päädyin Pfaffin manuaaliseen malliin, jollaisen tiesin kestävän ihan kunnon käyttöäkin. Ja niin se on kestänytkin.
Joskus äärimmäisen harvoin saatan kaivata electronisen koneen automaattista napinläpeä, mutta oikestaan minkään muun takia en näe tarvetta vaihtaa ompelukonettani.
Kun 10 vuotta sitten muutin pois teollisuussaumureiden läheisyydestä, oli minun keksittävä itselleni myös oma saumuri. Kiersin liikkeitä ja etsin käytettyä saumuria, jolloin törmäsin Pfaffin perussaumuriin. Olisin kelpuuttanut saumurukseni myös Berninan, mutta tämä yksilö oli lähes käyttämätön ja hinta sisälsi vielä takuuhuollon, joten sen suurempia miettimättä kannoin tämän ompelukoneen kaveriksi.
En siis omista peitetikkikonetta, eli tasosaumuria. Aika ajoin sitä aina harkitsen, mutta lopulta päädyn aina samaan. Jos joskus saan oman työtilan minne mahtuu teollisuustasosaumuri, niin silloin suon sen itselleni. Kotiversiota en kuitenkaan tällä hetkellä halua, sillä ne eivät ole omaan makuuni tarpeeksi jämäköitä ja luotettavia. Toki huippuyksilöitä niistäkin varmasti löytyy, jos vaan jaksaa tehdä paljon töitä sen eteen että löytää oikeat asetukset, langat ja neulat. Minä kuitenkin selviän aivan vallan mainiosti kaksoisneuloilla ja luotettavalla Pfaffillani.
Millainen ompelukone aloittelijalle?
– mitä painavampi ompelukone, sen parempi
– kokeile liikkeessä (tai mistä ostatkaan) ommella koneella sifonkia, nelinkertaista farkkua ja tavallista puuvillaa. Huomaat eron hyvän ja ei niin hyvän välillä.
– tee sama testi saumurilla. Tutki langoistuksen ohjeita, niissäkin on eroja.
– Laadukkaan koneen manuaali on myös ompeluopas. Jos saat pelkän langoistusohjeen, olen pahoillani. Minulla on opas, josta yhä välillä lunttaan jonkun ompelutavan.
– Paininjalkoja ja puolia saa aina lisää. Mikäli kone sisältää niitä vain vähän, kysy myyjältä mistä ja miten saa hankittua esim. puolia lisää. Myös paininjalkoja on kymmeniä erilaisia, ja tuovat yllättäviä helpotuksia jos niitä osaa käyttää oikein. Eli mitä helpommin saat lisäosia, voit odottaa koneen kestävänkin pitkään.
– Suurimmassa osassa Pfaffin koneissa on automationa yläsyöttäjä. Tämä näppärä vempain takaa esim tilkkujen millintarkan ompelun ilman ongelmia, kun kankaat syöttyvät paininjalan alle ihan oikeasti tasaisesti. Muissa merkeissä tätä voi ostaa lisätarvikkeena.
– Kokeile ja kysele käyttökokemuksia tuttavilta. Mieti ompeletko vain verhoja, vai haluatko kenties myöhemmin ommella paljon muutakin. Aina ei ole järkevää ostaa kallista konetta heti, vaan esim. käytetty peruskone voi toimia pari vuotta hyvin kunnes saa selville onko ompelusta oikeasti pidempiaikaiseksi harrastuksesi.
