Itse tehtynä
Marttojen tämän vuoden mottona on “Elämä on parasta itse tehtynä”. Ja niinhän se on, eikös vaan?
– PikkuSiskon ensimmäisiä sanoja oli “itte”. Sitä hoetaan yhä koko ajan, ilman taukoja. Haluaa pukea itte, haluaa riisua itte. Haluaa viedä roskat, haluaa pelata liian vaikean palapelin ja kävellä päiväkodista kotiin. Ihan itte. Niin itse kuin vajaa kaksivuotias vain haluaa ja osaa.
– IsoSisko oli pettynyt ensimmäisen muskarikerran jälkeen. Hän sai mennä ja olla siellä ihan itse, äidin odottaessa ulkona. Mutta ei riittänyt että äiti odotti oven takana käytävässä, vaan äidin olisi pitänyt odottaa pyörän luona ulkona. Oikeastaan hän olisi halunnut lähteä ihan itse omalla pyörällä, ihan ilman äitiä. Kolmevuotiaan suurella itsetunnolla varustettana.
– Näppäränä likkana päätin tehdä perheen vaatteet ihan itse. Sukat voin ostaa kaupasta, samoin ehkä yhden lapsen teipatun ulkovaatteen jos ihan välttämättä tarvitsee. Elämä kun on parasta itse tehtynä.
– Mitä sitä nyt tuhlaamaan kahtakymppiä passikuviin, kun voi ottaa ne ihan itte ilmaiseksi? Niin, kolme tuntia töitä, eikä tietoa kelpaako. Tehtiin kuitenkin itse. Sen kuvauksen ohella sai myös mukavia muita mustavalkoisia kuvia.
– Olen joskus raahannut sängyn kierrätyskeskuksesta kotiin itse polkupyörällä. Olen myös joskus muuttanut julkisia liikevälineitä käyttäen. Television kantaminen ruuhkabussissa sai kyllä mieleen ajatuksen, että olikohan tämä kuitenkaan pakko tehdä ihan itse?
– Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kun on viidennen kerran leikannut lapsen etuhiukset vinoon, osaa jo lapsikin ehdottaa parturiin menemistä. Kymmenen euroa ei tunnu lapsen hymyn jälkeen enää missään.
Elämä on aika kivaa itse tehtynä. Olen kuitenkin oppinut, että yhdessä on aina mukavampaa. Elämän voi tehdä yhdessä.