Mattokoukku
On ihana ajatella kuinka muistot kulkevat mukana menossa. Keskellä ympyrässä on paita, joka sai synnytysroiskeita sunnuntaiaamuna lähisairaalassa. Keskellä on myös paita, jota käytin samana kesänä kun tapasin mieheni. Uloimmaisina on miehen paitoja, jotka olen ostanut hänelle seurustelumme alkuaikoina. Mukana on myös vanhalta työpaikalta saatu paita, radiosta voitettu paita ja liian rakastettu toppi.
Tässä matossa on meidän elämä. Siinä on nyt myös tämän kesän kuumimmat päivät, pari iltaa virkkuukoukun kanssa ja monta kissankarvaa. Värit kulkevat sekavasti, mukana näkyy möykkyjä ja reikiä, mutta ne eivät haittaa. Matto on tehty itse, ja matto on tehty meidän muistoistamme. Käytännössä siihen meni yhteensä 8 paitaa. Osa oli toppeja, osa isoja miesten t-paitoja. Paidoista ei jäänyt jäljelle kuin pääntien resorit, muut käytin kaikki hyödyksi. Leikkaamiseen meni eniten aikaa, virkkaus oli kuin hujauksessa tehty.
Ihanan värikäs kesämatto täynnä muistoja ja elettyä elämää! Ja sitähän voi aina jatkaa isommaksi ja isommaksi ja isommaksi… kun paitoja (ja muistoja) tulee lisää. 🙂
Tästä innostuneena taidan itsekin tarttua saksiin ja nostaa talven aikana keräämäni paitakasan puutarhapöydälle auringonpaisteeseen. Leikkaaminen on tosiaankin se työläin vaihe… :/
Kiitos Jaana! Tämä oli kiva projekti, ja voi tosiaan jatkaa myöhemmin kun paitoja tulee lisää 🙂